Käsitöitä

En muista minkä ikäinen olin, kun sain ensimmäistä kertaa puikot ja virkkuukoukun käteen, mutta kovin vanha en vielä ollut. Mun mummu ja muori on opettanut mulle neulomisen ja vikkaamisen perusteet, muistaakseni äitikin on neuvonut mua jonkin verran.

Oon aina tykännyt neuloa, mutta mulla meinaa joka ikinen kerta olla se, että en saa töitäni loppuun. Joko innostus loppuu ja en jaksa tehdä oikean käden lapasta, taikka sitten saan uuden idean päähän jota on pakko pääsät heti toteuttamaan.

Mutta tällä kertaa sain töitä tehtyä loppuun asti. Timo tarvitsi lapasia, joten sain parissa päivässä valmiiksi sille ne. Nyt ei enään palele herran sormet. Toiveena oli tummat ja varteen valkoista raitaa, ja tällässet niistä tuli.

 Löysin mun kätköistä lapasparin joista puuttui peukalot. Onneksi löytyi vielä vähäsen ruskeata lankaa ja sain peukut tehtyä. Nyt on mullakin uuden tumput.

Tein Eeville ja mulle myös kaulahuivit. Eeville värikästä ja mulle ruskeaa. Nyt ei palele kaulat pakkasessa.

Lankana käytän yleensä aina Novitan 7 veikkaa. Joskus teen muistakin langoista, kuten nyt meijän huivit. Eevin on Novitan Tivoli lankaa ja mun huivi on Novitan Lehdosta tehty.

Mulla on enään kaksi työtä kesken. Ensimmäinen on torkku peitto, mun ensimmäinen isompi virkattu työ. Alotin sen tekemisen joskus silloin, kun odotin pikku tyttöä ja en ole vieläkään saanut valmiiksi. Siinä tuli ensimmäisenä ongelmana vastaan se, että tein jostain mummulta saadusta vanhasta langasta, ja tietenkään saman paksuista ja väristä lankaa ei löydy enään ja en saa isoäidin neliöitä tehtyä riittävästi. Joten nyt sit pitäisi keksiä jotain kivaa kuvioa virkattavaksi reunoihin, jotta saisin peittoon hieman leveyttä ja vihdoin valmiiksi.

Ja toinen on virkattu pehmolelu neidille, kirahvi. Kirahvilta puuttuu jalat tekemättä, ja työ tyssäsi siihen, että virkkaaminen ei ottanut onnistuakseen. Sain yhden jalan tehtyä ja toisesta ei meinannut millään tulla samanlaista, joten laitoin työn odottamaan. Jos vaikka ensi kerralla onnistuisi ja kirahvi saisi samanlaiset jalat.

Seuraavaksi pitäisi keksiä mitähän sitä tekisi. Kova innostus olisi, mutta en tiiä mitä tekisin.

Päivä kuvina

Käytiin myös mummulla kakkukahveilla, mutta sieltä ei tullut otettua yhtään kuvaa.

Mietteitä töihin paluusta

En osaa vielä yhtään ajatella, että viikon päästä on tähän aikaa yksi työvuoro takana ja illalla pitäisi taas suunnistaa töihin. Siis mitä, oikeesti, alle viikko enään lomaa jäljellä! Aika on mennyt ihan liian nopeasti, vastahan mä jäin äitiyslomalle.

Pomo soitteli tossa yks päivä ja juteltiin työasioista. Mun piti mm. miettiä minkähän kokoset työvaatteet menee päälle. Saas nähä onko työhousut liian pienet niin vyötäröltä kuin lahkeistakin, haha! Ja havahduin taas siihen, että kohta arki muuttuu. Onneksi on sentään tuttu työpaikka mihin mennä, ja suurin piirtein tutut työkaveritkin. Tuntuu, että olisi paljon suurempi kynnys mennä töihin, jos työpaikka ja -kaverit olisi ihan uusia ja pitäisi ihan kaikki opetella tekemään.

Töihin meno jännittää mua vähäsen. En vaan tiedä mikä siinä jännittää, koska tiiän, että Timo ja Eevi pärjää kyllä kotona. Ja mummu pärjää neidin kanssa ihan varmasti. Uskon myös, että saan nopeasti kiinni työjutuista, joten sekään ei sinällään jännitä. Vaikkakin oon semmonen ihminen, että mun pitäisi heti osata tehdä kaikki ja ärsyynnyn heti jos en osaakkaan tehdä jotain. Tuskin siellä on 10kuukaudessa ihan kauheasti asiat muuttuneet, toivottavasti, vaikkakin pieniä muutoksia on varmasti tapahtunut.

Jännitän varmaan vaan sitä, kun arki muuttuu. Jännitän myös varmaan sitä, että mulle tulee viikkoihin jotain tekemistä joka on pakko hoitaa, ei voi vaan ilmoittaa, että on väsynyt ja jää kotiin. Ja en voikkaan olla vaan kotona neidin kanssa päivät pitkät, vaan pitään rueta "aikatauluttamaan" tekemisiä. Ei voin vaan tulla ja mennä Eevin mukaan, vaan pitää rueta seuraamaan enemmän kelloa, ettei myöhästy töistä. 

Loppujen lopuksi on kyllä ihan mukava palata takasin töihin ja saada vähän jotain muutosta arkeen. Ja on kiva saada myös jotain "omaa" tekemistä, jotain minkä takia voin/joudun jättämään Eevin kotiin ja lähteä yksin pois kotoa. 

Maanantaina kävin kaupassa yksinäni ja se tuntui jotenkin tosi oudolta. En muista milloin olisin viimeksi käynyt jossain yksin. Varmaan joskus viime syksynä uimassa, siitäkin on jo tosi kauan aikaa. Koko kauppareissun oli sellanen olo, että jotain puuttuu. Töitten myötä opimpahan pikku hiljaa tekemään taas jotain yksinäni.

Shoppailua ja hyvää seuraa

Tänään pakattii hoitolaukku ja suunnattiin bussilla Lahteen. Ansu ootti meitä keskustassa ja lähdettiin seuraavalla bussilla käymään kirpparilla. Yleensä jos jonnekkin kirpparille lähden, niin lähden Lanttilaa. Sieltä löytyy parhaiten lasten vaatteita. Oon löytänyt kirpparit vasta Eevin synnyttyä. Ennen Eeviä, en osannut ajatella käyväni kirpparilla. Mutta kirpparilla käytyäni, totesin mun ennakkoluulot kirppareita kohtaan ihan vääriksi! Kirpparilta löytyi Eeville kevääksi haalari ja hattu. Itselleni löysin paidan ja neuleen.

Kirpparin jälkeen mentiin vieressä olevaan Pieni talo Preerialla -ravintolaan syömään. Ja siellä oli juuri niin hyvää ruokaa, kun muistinkin. Otettiin molemmat possun sisäfilepihviä kermaisella bbq-kastikkeella viipaleperunoiden kanssa. Eevi istui kiltisti syöttötuolissa ja leikki sinä aikana, kun me syötiin. Me oltiin ruuasta niin täynnä, että ei jaksettu edes jälkkäreitä syödä.

Nam patonkia.

Possua kermaisella bbq-kastikkeella.

Eeville tuli uni heti, kun päästiin ravintolasta ulos ja liikkeelle. Suunnattiin takasin keskustaam, kauppoja kiertelemään. Pikku likalle löytyi talveksi uusi karvalakki, vanha kun on jo pieni. Eevi sai myös uuden kaulurin ja kevääksi hatun. Meijän silmii osui myös ihan mahtava löytö, alennuksista talvihaalari tytölle ensi talveksi! Täytyy vaan toivoa, että haalari on sopiva ensi talvena, mutta kyllä mä uskon, että otettiin oikean kokoinen. Mäkin löysin ittelleni pitkästä aikaa jotain, paksun talvihatun.

Lopuksi mentiin pirtelöille ja neiti ruokkimaan. Eevi oli ihan poikki täsät päivästä, kun tänään jäi kunnon unet ottamatta. Eevi ei oikein osaa nukkua missään muualla, kun omassa sängyssä. Muutamat pienet tirsat neiti onneksi malttoi vaunuissa nukkua.

Kirpparilöydöt.

Karvahattu on oikeasti pinkkiin taittuva ja kauluri viininpunasempi.

Huomenna suunnataan varmaankin meijän kylän uuden k-kaupan avajaisiin, jos vaan päästään ajoissa liikenteeseen. Ja iltapäivällä mennään käymään mummulla synttärikahveilla, mummi ja pappakin tulee sinne.

Kun ei kotityöt kiinnosta

Jokaisella on varmaan välillä sellanen fiilis, että ei vaan jaksa tehdä kotitöitä vaikka pitäisi. Ja sellanen fiilis, että ei vaan jaksa olla kotona. Mulla oli tänään just sellanen olo. Pyykkiä olisi pitänyt pestä, tavaroita järjestellä paikalleen, imuroida ja Eevin huone järjestellä uudestaan, mutta ei, mua ei vaan kiinnostanut tehdä niitä. Tuli myös sellanen olo, että on pakko päästä kotoa hetkeksi pois. Ajatus oli lähteä lenkille neidin kanssa, mutta säätä katsoessa ei tehnyt mieli mennä kastelemaan itseään ja vaunuja vesisateeseen ja liukastelemaan tuonne loskan ja jään sekaan.

Päätin lähteä käymään kaupassa, mutta mitäs kaupasta? Keksin, että tahdon tehdä jotain kevyttä iltapalaa, jotai mitä en ole ennen tehnyt. Timokin on töissä, joten voin tehdä ihan mitä itse haluan (tosin niin kyllä melkein aina saan tehdä, miehelle on ihan melkein ihan sama mitä syödään kunhan on jotain syötävää). Joten ei muutakun likalle ruoka nassuu ja ulos bussia oottamaan. Bussia ootellessa mietin, että mitä tekisin.

Kaupasta lähti matkaan seuraavaa:

Kotiin päästyämme rupesin samoin tein tekemään ruokaa. Mulla oli pikku apulainen joka olisi tahtonut käteensä ja suuhunsa ihan kaiken mikä oli pöydällä.

Ruuan muhiessa liedellä mentiin kattomaan Salkkarit ja neiti puuhaili jotain ihan omaa. Huomaa hyvin miten neiti kehittyy ja oppii kokoajan uutta. Nykyään likalla on ihan omat leikit joita jaksaa leikkiä vaikka kuinka pitkään yksinään.

Tein siis ensimmäistä kertaa tomaattikeittoa, ja oli kyllä aika suun mukasta. Aion tehdä toistekkin! Tomaattikeiton seuraksi ostin myös patonkia, mutta en jaksanut paistaa sitä.

Ensi kerralla, kun teen keittoa niin aion kaltata tomaatit. Oli hieman häiritsevää, kun muuten sileän keiton seasta tuli välillä tomaatin kuoren palasia. Keiton maustoin mustapippurilla ja ripauksella sokeria.

Huominen päivä meneekin varmaan aika pitkälti kotitöiden parissa.

Pakko vielä loppuun hehkuttaa! Meijän likka otti tänään ensimmäiset askeleet ilman tukea! Kohta meillä mennään siis kovaa vauhtia, tai kyllä nyt jo vauhti on kova, mutta viellä kovempaa, hui.

Kuvat puhukoot puolestaan

Saunan jälkee ansaitusti lasillinen valkkaria.

Nam miten hyvää.

Mango-meloonijäätelö, mun lemppari.

Piimäviikset <3

Viime päivinä me ei olla tehty mitään kovin erikoista.

Sunnuntaina käytiin Eevin kanssa kattomassa papan ja enon peliä. Maanantaina käytiin mummilla ja papalla kylässä. Tiistaina käytiin tapaamassa muita vauvoja. Oli mukavaa ja vamasti mennään uudestaan! Ja käytiin samalla reissulla kaupungissa mummia moikkaamassa töissä ja kaupassa. Eilen käytiin Ansun ja Eevin kaupungissa ja mummin kanssa kahvilla. Tää päivä on kulunut vaan kotona, Alisa -serkku tuli koulun jälkeen meille Eevin kanssa leikkimään. Seuraaville päiville meillä ei ole vielä mitään ohjelmaa.

Karhunpoika sairastaa

Terveisiä sairastuvalta. Me ollaan Eevin kanssa kipeinä. Eilen aamulla, kun hain Eevin sängystä, oli sängyssä oksennukset. Eevi söi päivällä tosi huonosti ja oli koko päivän tosi nuutunut. Mietittiin mikä sitä mahtaa vaivaa, ja illallahan syy selvisi. Kuumetta. Annoin Eeville supon ja neiti nukkui yön hyvin. Aamulla 8 aikaa kävin kattomassa, että eihän neiti oo tänä yönä oksentanut ja saman tien sängyssä oli pieni pää pystyssä kattelemassa mitä oikein teen. Otin Eevin vieree ja syötin sen, sen jälkeen se jatkoi unia pari tuntia.

Tänään Eevi on ollut jo paremmalla tuulella eiliseen verrattuna. Ruoka on maistunut ja likka on jaksanut leikkiäkkin. Vähän väsyneempi hän on kyl vielä tänään ollut. Ja räkänen myös edelleen.

Mä heräsin eilen yöllä paristi, kun näin jotain outoa unta ja olin hiestä märkä. Parin heräilyn jälkeen jäin pidemmäksi aikaa hereille ja totesin, että särkee päätä ja on huono olo. Mittasin kuumeen iteltäni ja sitähän oli. Otin särkylääkettä ja hipsin vessaan. Oksennettuani koitin mennä nukkumaan. Otin varuiksi ämpärin sängyn viereen, jos tulee uudestaan huono olo ja en ehtisikään vessaan.

En ole onneksi oksentanut toistamiseen, eikä kuumettakaan ole ollut tänään. Ainoastaan päätä särkenyt ja ollut ihan voimaton olo. Mikään ei ole oikein maistunu mulle ja äsken uskalsin syödä ruisleivän.

Toivon, että me molemmat parannuttaisi nopeasti. Mä oon tosi harvoin kipeenä, ja jos oon niin se kestää ainoastaan päivän-kaks. Eevi on nyt elämänsä ensimmäistä kertaa kipeenä, ja aika hyvin mun mielestä vasta reilu 8kk iässä sairastua ensimmäsitä kertaa.

Muutoksen tuulia

Mun äitiysloma lähenee loppua ja ollaan tässä mietitty, tai no mä oon miettiny, että mitä äitiysloman jälkeen. Se on ollut mulle ihan selvää, että en taho laittaa Eeviä vielä päiväkotii. Se on mun mielestä vielä liian pieni sinne. Vasta sitten, kun hän on vähän isompi.

Oon miettinyt takasin koulun penkille menemistä, mutta kuka kattoisi Eeviä päivisin. Ja ei kyllä jotenki vielä nappaa mennä takasin kouluun. Tehtiin sellanen päätös, että meen takasin töihin. Pomon kanssa sovittiin, että teen ilta- ja viikonloppuvuoroja pari viikossa. Iltasin ja viikonloppusin Eeviä ei tarvi laittaa hoitoon, vaan Timo voi olla sen kanssa. Ainut vaan, että nyt on talvi vielä ja lunta, joten Timolla voi puhelin soida ja tulla kutsu töihin. Näihin tilanteisiin ollaan varauduttu ja mun ihana mummu asuu kiven heiton päässä ja on lupautunut tulla meille kattomaan Eeviä jos Timolla tulee töihin lähtö. Onneksi mummu asuu lähellä, ihanaa!

Oon tässä yrittänyt henkisesti valmistautua takasin töihin menoon jo jonkun aikaa. Mutta kyllä se totuus töihin paluusta iski aika kovasti vasten kasvoja nähtyäni netistä ensimmäiset työvuorot. Ja vielä neljä päivää putkeen töitä heti alkuun, huhhuh. Työvuorot nähtyä ensimmäinen ajatus oli, että ei, en halua, haluun olla vaan kotona enkä mennä töihin. Nyt kun oon hetken sulatellut asiaa, niin joo, se tuntuu ihan kivalta mennä takasin töihin. Saampahan vähän jotain muutakin tekemistä kuin olla kotona. Vaikka tykkään olla Eevin kanssa kotona! Mutta en osaa käydä missään yksinään, ja nyt on pakko. Saan hieman "omaa aikaa", jos nyt töihin menoa voi omaksi ajaksi kutsua. Ja ennen kaikkea saan rahaa. Ja Eevi pääsee nauttimaan pelkästään iskän seurasta, tähän mennessä kun neiti ei kauhesti ole vielä ollut isänsä kanssa paljoa kaksistaan.

Vielä on kumminkin vähäsen ristiriitaset fiilikset töihin paluun kanssa. Saa nähä mikä fiilis on kolmen viikon päästä! Tiedän, että Timo pärjää kotona Eevin kanssa, ja mummu pärjää kans ihan varmasti, mutta kuinka mä pärjään töissä monta tuntia erossa neidistä. No mutta kaikkeen tottuu ja ehkä on helpompi laittaa neiti joskus hoitoon, kun oon jo tottunut siihen että en ole neidin kanssa ihan kokoajan.

Itku. Ja hampaiden kiristys?

Niin se vuosi vaihtui. Vuoden vaihde meni rauhallisin fiiliksin. Herkuteltiin, pelattiin erilaisia pelejä ja käytiin raketteja ampumassa, tai no yksi ampui ja loput katteli. Kuunneltiin musiikkia ja rupateltiin, jätkät myös saunoi. Meillä oli aika paljon naposteltavaa ja kenellekkään ei ihan varmasti jäänyt nälkä. Tein meille coctailpaloja joita dippailtiin. Siinä oli nakkeja, lihapullia, juustoa, kurkkua, tomaattia ja viinirypäleitä. Lisäksi oli nuggetteja, mutta ne jäi syömättä. Ansu toi tullessan nakkeja joita keitettiin ja ranskalaisia, ja niiden kanssa oli perunasalaattia. Meillä oli myös sipsiä ja kokeiltiin meijän joululahja fonduettakin.

Viime päivinä ollaan oltu aika paljon vaan kotona, Timolla kun on vielä lomaa. Ensi viikolle tarvii keksiä jotain tekemistä, en jaksa enään olla vaan kotona. Ilmottauduin joogaan vauvan kaa, jossa ollaan 2. varasijalla ja jos nyt ei sinne päästä niin sitten helmikuussa alkaa samainen hommeli. Kiva saaha jotain erilaista tekemistä Eevin kanssa.

Iso tyttö juo itse jo nokkamukista. Tällä kertaa siellä oli veden sijaa mehukeittoa.

Nyt parina päivänä oon innostunut tekemään meille välipalaksi smoothietta ja fruitietta. Eevi on tykännyt tosi paljon. Ensimmäisessä on viinirypäleitä, banaania, appelssiinia, ananasta, mansikkaa ja mustikkakeittoa. Alemmassa on mansikkajugurttia, appelssiinia, ananansta, viinirypäleitä ja appelssiinimehua.

Yks päivä lähettiin kaupassa käymään ja Eevi nukahti mennessä autoon. Kaupassa jatkui unet kärryissä.

Tänään käytiin kahvilla Eevin ja Ansun kanssa. Tai no kahvilla ja kahvilla, meille tyypilliseen tapaan päädyttiin syömään.

Meillä on nyt parina viime päivänä ollu känkkäränkkätyttö. Tuntuu, että mitään hätää ei ole ja silti neiti vaan itkee. Viime yönä heräsin 2.10 likan itkuun ja meni reilu pari tuntia ennenkuin Eevi nukahti uudestaan. Yöllä otin Eevin meijän sänkyyn, jotta saisin hetken levättyä. Eevi kieriskeli kokoajan ja etti parempaa asentoa mun kainalosta. Neljän aikaa Eevi rupes vaikuttaa väsyneeltä ja vein sen takasin omaan sänkyyn, siitä kului vielä melkein tunti ennenkuin Eevi nukahti. Aamulla Eevi ei nukkunut yhtään sen pidempään kuin normaalisti, vaikka vähän toivoin, että jos likka olisi vähän pidempään nukkunut niin äiti ei olisi tänään ollut ihan yhtä väsynyt. Kesken yötä heräily ei ole yhtään neidin tapasta. Veikkaan, että näinköhän on hampaita tulossa. Tänään neiti on ollut muutenkin tosi itkuinen, annoin jo suponkin ja silti meinaa kokoajan tulla itku. Mun mielestä on tosi kurja kattoo, kun toinen vaan itkee ja siihen ei auta mikään. Toivotaan, että tänä yönä unet maistuisi vähän paremmin, mulle tulee ainakin uni tänään nopeesti.