Monenmoista menoa ja meininkiä

Viime viikolla meillä oli mukavasti melkein joka päivä jotain tekemistä. On se vaan mukava olla kotona, kun löytyy jotain tekemistä ettei tarvitse olla kokoajan kotona. Tosin hieman kaipailisin vauva-mammaseuraa, onneksi on sentään yksi mamma kenen kanssa viettää aikaa (terkkuja Viivi ;))

Ei ollut mitään kovin erikoista ruokaa, en suosittele burger 55.sta!

Väsyttäisi kauheasti, mutta ei meinaa malttaa käyä nukkumaan.

Tiistaina lähettiin Ansun kanssa kiertelemään kauppoja ja käytiin syömässä. Eevi oli taas hieman rasittavalla päällä, neiti ei millään viihtynyt vaunuissa. Heti vaunuun laitettaessa meijän pikku pomo aloitti kunnon huutoitkun, aivan kuin olisi ollut joku hirveä hätä. Kun Eevin otti syliin, loppui itku kuin seinään ja nauru alkoi. Niimpä meillä meni päivä Eeviä kanniskellen. Voi kun saisi jo vaunuihin istuin osan niin neiti viihtyisi vaunuissa.

Keskiviikkona Viivi ja Veeti tuli meille ja hetken päästä lähettiin Karismaan syömään ja jälkkärille. En ees muita milloin olisin viimeksi syönyt subia. Silloinkun olin vielä lukiossa, meillä oli tyttöjen kaa tapana käyä vähän liiankin usein subissa, työntekijät muistivat jo ulkoa meijän subit, huolestuttavaa!

Subien jälkeen kierreltiin vaateliikkeitä ja mentiin Sinuheen. Sinuhessa vierähti aika jälleen nopeasti jutellessa ja lasten kanssa touhuillessa.

Torstaina neuvolan jälkeen lähettiin katsomaan mun kaverin suloista 3 viikkosta pikku prinsessaa. Voi, että hän oli pieni ja sulonen! Ja vanhemmat oli niin ylpeitä lapsestaan ja onnellisia. Eevi näytti niin isolta pikkusen vierellä. Muistu omaan mieleen kuinka tultiin sairaalasta kotia ja kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä. Toivottavasti Eevistä ja tyttelistä tulee hyvät kaverit kasvaessaan.

 Perjantaina siivoilin ja Eevin kummisetä käytti meijät kaupassa. Lauantaina saatiin miehen kanssa pitkästä aikaa kaksin keskistä aikaa, kun Eevin täti tuli hakemaan Eevin heille muutamaksi tunniksi. Oltiin suunniteltu, että mennään pitkästä aikaa Raxiin syömään, mutta kuinkas ollakkaan, niin meijän tuuria, että Raxi ei ollut auki. Päädyimme sitten kebabille, ja nam hyvää oli!

Syönnin jälkeen mentiin kiertämään Lahen kansainväliset markkinat ja jos oltaisiin tiedetty, että siellä on paljon eri syömäpaikkoja, oltaisiin syöty siellä. Nyt tyydyttiin vaan kiertelemään ja nuuskuttelemaan hyviä tuoksuja. Markkinoilla oli kaikkea ihanan näkösiä herkkuja, mutta mulla ei tietenkään taaskaan ollut käteistä että olisin voinut ostaa sulosia toffeita, leivoksia ynnämuita.

Markkinoiden jälkeen mentiin Amarilloon yksille, jälkkärijuomille. Ja kuinka ärsyttävää, kun et tajua tilata riittävän selvästi! Sanoin, että haluan omenasiideri, ja no sen sain, mutta se oli kuivaa. Hyi, en tykkää muusta kuivasta siideristä kuin Crowmooren kuivasta omenasta. Tästä lähtien muistan aina sanoa, että ei kuivaa. Oli ihanaa viettää pitkästä aikaa ihan kahestaan, mutta oli se ihanaa kun Eevi tuli takasin kotiin. Loppu päivä meni Eeviä halaillen ja pusutellen, haha!

Sunnuntai päivä kului siivoillessa ja Timon sisko tuli tyttöjen kanssa meille saunomaan ja syömään. Eilen Timon toinen sisko, Eevin kummitäti, kävi poikiensa kanssa meitä moikkaamassa ja tänään kävin Viivin kanssa kahvilla.

Huomenna mennään Eevin kanssa kaupunkiin Ansua moikkaamaan ja torstaina mahdollisesti mökille mummin seuraksi. Lauantaina on Eevin serkkupojan ristiäiset ja Eevi menee ehkä tätillensä yökylään. Mutta loppuviikosta sitten lisää kun on jotain kerrottavaa.

Iltapisulle menossa.

Pitäähän sitä jo pienenä oppia facebookin käyttö ;)

4kk neuvola

Eeville tuli sunnuntaina täyteen 4 kuukautta ja torstaina meillä oli neuvolalääkäri. Neidin kasvu on hieman hidastunut, mutta Eevi kehittyy kokoajan ja oppii uutta.

Lääkäriä ootellessa Eevi viihdytti itteään neuvolakortin muoveja maistellen ja tutkien.

Lääkäri käänteli ja väänteli Eeviä jonkin aikaa ja tutki, että onkohan meijän neiti jotenkin liian jäntevä. Mutta ei ollut, Eevillä on vain kova halu päästä ylös- ja eteenpäin.

''Suloinen vauva. Hyvät taidot. Hyvin kasvaa. Seuraa lelua. Iho ok, lonkat ok, ei karsastusta. Vauvaheijasteet lähes poissa. Asiat kunnossa.''

Sitten oli myös jotain muutakin ok, mutta en saa lääkärin käsialasta selvää. Kasvua oli tullut seuraavalaisesti:

paino: 6615g (3kk 6120g)

pituus:  61,8cm (60,7cm)

py: 41,8cm (41cm)

Nykyään pitäisi kaikki mahollinen laittaa suuhun. Ostin Eeville maissinaksuja, ja heti neiti osasi laittaa sen suuhun. Lusikastakin pitäisi nykyään aina ottaa kiinni ja syödä itse. Meijän prinsessa ei viihdy enään ollenkaan selällään. Kun hänet laittaa lattialle tai sängylle selälleen, ei mene kauaa kunnes Eevi on mahallaan ja pyörii ympyrää tai ryömii eteenpäin.

Vääksyn kanavalla

Mun piti eilen illalla tulla jo kertomaan meijän eilisestä päivästä, mutta Eevin nukahdettua innostuinkin neulomaan, joten mun loppu ilta meni puikkojen ja langan parissa.

Eilen iltapäivästä mietin, että mitähän sitä tänään teksisi. Juuri silloin Viiviltä tuli viestiä, että keskittäisiinkö jotain tekemistä. Viivi tuli Veetin kanssa meille ja laitoin mut ja Eevin lähtövalmiiksi ja hypättiin autoon. Päätettiin lähteä käymään Vääksyssä.

Silloin kun mä olin pieni, meillä oli perheen kanssa tapana käydä Vääksyn kanavalla kattomassa veneitä, syödä jäätelöä ja käydä puhaltamassa joka kesä. Siitä oli kauan aikaa, kun viimeksi olin käynyt Vääksyssä. Vääksyyn tultaessa huomasimme, että siellä oli juuri sopivasti markkinat käynnissä.

Käveltin markkinat läpi. Kuinka ärsyttävää onkaan, kun nykyaikana ei vielä kaikkialle käy pankkikortti. Olisin halunnut ostaa metrilakuja, mutta mulla on käteistä mukana tosi harvoin, joten ei tietenkään nyt ollut, kun olisi tarvinnut. Markkinat oli mielestäni paremmin järjestetty, kun Lahen markkinat, Anianpellon markkinoilla oli ihanasti tilaa liikkua kahtien vaunujen kanssa. Mahduimme menemään vierekkäin ja rupattelemaan. Tosin ymmärrän kyllä, että Lahen väliaikaisella torilla ei paljon ole tilaa, koska tori on ängetty kaupunkin kirjaston ja teatterin viereen siksi aikaa, että toriparkki valmistuu.

Rintareppu on ollut meijän monen reissun pelastus. Eevi ei viihdy enään vaunukopassa kuin silloin tällöin. Vaunujen työntämistä ja kävelyä helpottaa huomattavasti rintareppu, kun ei tarvitse yrittää Eeviä raahata samalla sylissä. Ootan kyllä jo kovin, että saahaan istuinosa vaunuihin, Eevi viityisi ihan varmasti puoli-istuvassa asennossa paljon paremmin, kun näkisi paremmin ympärille.

Kun oltiin markkinat kierretty, käytiin hakemassa kaupasta köyhien mammojen evästä, eli eines lihapullia ja -broileripullia. Ja hyvää oli! Mentiin eväitä syömään kanavan äärelle, jossa tuli istuttua muutama tunti höpötellen.

Meijän pikkuset oli koko reissun ajan hereillä, ja kattelivat kiinnostuneina kaikkea ympärillä olevaa. Kotiin päästäessä Eevi oli jo aika väsynyt. Laitoin Eeville iltapalan kiehumaan.

Taisi olla hyvää sosetta, pikku neiti söi tosi paljon. Iltapalasoseessa oli tällä kertaa vähän kaikkea, jotta sain pakkasta tyhjäksi. Keitin perunaa, porkkanaa, herne-maissi-paprikaa seka papuja ja pakkasesta heitin sekaan bataattia ja kukkakaalia. Namnam, ja jälkiruuaksi oli mangopilttiä. Ei mennyt kauaakaan syönnin jälkeen kun prinsessa nukahti, rankkaa tuo ulkoilu.

Meillä on muuten viime päivinä opittu kunnolla ryömimään. Tähän asti se on ollut sellaista, että vahingossa on menty eteenpäin, mutta nykyään mennään ihan tarkoituksella. Eevista kaikista mukavinta on mennä keltaista hymynaama kohti, ei mene kauaakaan, kun pikku neiti on parin metrin päästä lähdettyään saavuttanut paperin.

Viime päivät kuvina

Nyt tulee tällänen kuvapläjäys meijän viime päivistä. Kuvat on tästä päivästä noin puolentoista viikon taakse. Suurin osa ajasta ollaan vietetty vaan kotona, mutta ollaan vähäsen käyty myös ihmisten ilmoilla kauppareissujen ja koiran ulkoilutuksen lisäksi.

1. Mentiin Eevin kanssa kaupunkiin Ansua moikkaamaan.

2. Samaisella kaupunkireissulla kävin elämäni ensimmäistä kertaa kiinalaisessa, ja hyvää oli!

3. Bussia ootellessa Eeville iski nälkä, no mikäs siinä, ei muutakun syöttämään, keskellä katua!

4. Eevi ei syö tuttia ja kaikki mitä käteen osuu, pitäisi laittaa suuhun koska ikenet kutiaa. Löysin Kärkkäiseltä aivan mahtavan purulelun, sopivan pieni ja kevyt Eevin käteen.

1.Laatuaikaa itsekseen rullaluistelemalla.

2. Innostuttiin Timon kanssa pelaamaan Xboxilla tennistä, ja olin niin huono kun vaan voi olla. Voitinkohan edes yhtä erää...

3. Käytiin moikkaamassa mummia.

4. Eevi maistoi ensimmäistä kertaa mustikkaa, ja nam, hyvää oli.

1. Maailman sulosin hymy.

2. Eevillä on hautunut korvan takunen ja povitaive tosi pahasti, ja lääkäristä saatiin antibiottivoidetta. Neiti joutui olemaan hattu päässä, jotta ei koskisi korvaan ja sen jälkeen laittaisi sormea suuhun.

3. Polvitaive ei ole edes pahimmillaan tässä, nyt onneksi paljon parempi jo.

4. Meitsiet.

1. Prinsessan ensimmäinen kampaus, voi kuinka sulonen hius tupsu!

2. Ennen Viivin ja Veetin kanssa markkinoille lähtöä pistäydyttiin mun työpaikalla Eevin kanssa ajankuluksi.

3. ja 4. Kuvat puhukoot puolestaan.

1. Eilen leivoin pitkästä aikaa korvapuusteja.

2. Tänään jälleen kerran ajeltiin bussilla. 

3. Mentiin Eevin kummitätiä, Ansua, moikkaamaan.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Miten joskus voikaan rueta ärsyttämään tosi paljon melkein ihan turhasta? Mulle kävi eilen niin, että ärsyynnyin tosi paljon, melkeimpä ilman syytäkin, ja jälkikäteen ajateltuna naurattaa miten olinkaan eilen sellainen. No mutta jokaiselle tulee välillä niitä huonoja päiviä ja mulla taisi eilen olla sellanen.

Elikkäs meillä oli eilen vuosipäivä, ja oltiin suunniteltu, että tehään hyvää ruokaa ja katotaan mahollisesti joku leffa.

Aamupäivä alkoi hyvin, Timo viihytti Eeviä, niin sain rauhassa hääräillä keittiössä. Olin päättänyt, että tahon tehä meille jälkkäriksi pannacottaa. Aloitin siis sen tekemisen, ja kun sain pannacotan jääkaappii hyytymään, rupesin tekemään mansikkakiisselii. Aattelin, että voisi olla hyvää jos pannacotan pinnalle laitan mansikkakiisseliä, kun kerran pakkasesta löytyi vielä mansikoita.

Mansikkakiisselin tehtyä, muistin, että meillä on jääkaapissa vielä mustikoita, joita mun mummo toi meille. Niistä piti tehä jotain, ennen kuin ne menee huonoiksi. Päädyin tekemään mustikkapiirakkaa. Edellisellä viikolla tein osasta mustikoista piirakkaa. Halusin tehä jollain eri ohjeella kuin yleensä teen, löysinkin netistä ohjeen, jonka mukaa päätin tehä. Ohje oli hyvä, mutta yllätyksekseni piirakka kohosi uunissa aika paljon ja osa piirakasta tuli yli ja levisi pitkin uunia. Päätin kokeilla ohjetta uuestaan, koska piirakasta tuli erimakuista kuin yleensä teen. Tällä kertaa varauduin piirakan kohoamiseen ja tein sen irtopohja vuokaan, jossa oli riittävästi reunaa kohoamista varten.

En millään jaksanut tehä kuvista kollaasia, vaikka aluksi niin ajattelinkin.

Huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään vaahoksi.

Sekaan yksitellen kananmunat. Sitten jauhot ja leivinjauhe sekaan.

Voidellaan vuoka.

Painellaan taikina vuoan pohjalle.

Päälle mustikat.

Kermaviili, kananmuna ja sokeri sekaisin ja mustikoiden päälle.

Piirakan kun olin saanut valmiiksi, kaikki oli vielä hyvin. Mutta sitten, Timo rupesi tekemään meille ruokaa. Juuri, kun ruoka oli valmista, tuli Timon veli ja isä kylään. Ei saatu syödä rauhassa, herra söi kiirellä, jotta pääsi pelaamaan xboxilla, joten mä jäin ruokapöytään yksinään mussuttamaan lohta ja muussia. Ja olin mielessäni ajatellut, että syödään yhdessä rauhassa ja nautitaan viinilasilliset ruuan kanssa. Arkisin, kun ei pahemmin olla ruokapöydän ääressä samaan aikaan, tai jos ollaan niin mun syöminen on yleensä vähän hankalaa, kun Eevillä tuppaa olemaan aina samaan aikaan nälkä ja yritän häntä imettää ja syödä ite samalla.

Olin myös ajatellut, että ruuan jälkeen syödään pannacotat jälkkäriksi, mutta herranhan oli niin kiinni pelissä, että ei niitä tullu syötyä. Loppujen lopuksi Timolla meni kokopäivä pelatessa, ja mä kattelin makkarissa telkkaria ja olin Eevin kanssa. Saunoinkin yksin ja kävin yksin nukkumaan, kun Timo sattui jatkamaan pelaamista vaikka Eevin setä ei ollut enään meillä.

Syötiin sentään pannacotat samaa aikaa, yhessä, mutta ähhh, koko päivä ei mennyt yhtään niin kuin olin aatellut. Kerrankin, kun suunnitteli jotain, niin pyllylleen meni. No mutta sellaista sattuu, ja toivotaan, että seuraavan kerran kun suunnitellaan jotain niin ne sitten toteutuisi. Oli meillä sentään hyvää ruokaa, ja vaikka ite sanonkin, hyvää jälkkäriäkin. Ja kummatkin oltiin kotona, eikä toinen viilettänyt jossai kavereittesa kanssa.