Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Miten joskus voikaan rueta ärsyttämään tosi paljon melkein ihan turhasta? Mulle kävi eilen niin, että ärsyynnyin tosi paljon, melkeimpä ilman syytäkin, ja jälkikäteen ajateltuna naurattaa miten olinkaan eilen sellainen. No mutta jokaiselle tulee välillä niitä huonoja päiviä ja mulla taisi eilen olla sellanen.

Elikkäs meillä oli eilen vuosipäivä, ja oltiin suunniteltu, että tehään hyvää ruokaa ja katotaan mahollisesti joku leffa.

Aamupäivä alkoi hyvin, Timo viihytti Eeviä, niin sain rauhassa hääräillä keittiössä. Olin päättänyt, että tahon tehä meille jälkkäriksi pannacottaa. Aloitin siis sen tekemisen, ja kun sain pannacotan jääkaappii hyytymään, rupesin tekemään mansikkakiisselii. Aattelin, että voisi olla hyvää jos pannacotan pinnalle laitan mansikkakiisseliä, kun kerran pakkasesta löytyi vielä mansikoita.

Mansikkakiisselin tehtyä, muistin, että meillä on jääkaapissa vielä mustikoita, joita mun mummo toi meille. Niistä piti tehä jotain, ennen kuin ne menee huonoiksi. Päädyin tekemään mustikkapiirakkaa. Edellisellä viikolla tein osasta mustikoista piirakkaa. Halusin tehä jollain eri ohjeella kuin yleensä teen, löysinkin netistä ohjeen, jonka mukaa päätin tehä. Ohje oli hyvä, mutta yllätyksekseni piirakka kohosi uunissa aika paljon ja osa piirakasta tuli yli ja levisi pitkin uunia. Päätin kokeilla ohjetta uuestaan, koska piirakasta tuli erimakuista kuin yleensä teen. Tällä kertaa varauduin piirakan kohoamiseen ja tein sen irtopohja vuokaan, jossa oli riittävästi reunaa kohoamista varten.

En millään jaksanut tehä kuvista kollaasia, vaikka aluksi niin ajattelinkin.

Huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään vaahoksi.

Sekaan yksitellen kananmunat. Sitten jauhot ja leivinjauhe sekaan.

Voidellaan vuoka.

Painellaan taikina vuoan pohjalle.

Päälle mustikat.

Kermaviili, kananmuna ja sokeri sekaisin ja mustikoiden päälle.

Piirakan kun olin saanut valmiiksi, kaikki oli vielä hyvin. Mutta sitten, Timo rupesi tekemään meille ruokaa. Juuri, kun ruoka oli valmista, tuli Timon veli ja isä kylään. Ei saatu syödä rauhassa, herra söi kiirellä, jotta pääsi pelaamaan xboxilla, joten mä jäin ruokapöytään yksinään mussuttamaan lohta ja muussia. Ja olin mielessäni ajatellut, että syödään yhdessä rauhassa ja nautitaan viinilasilliset ruuan kanssa. Arkisin, kun ei pahemmin olla ruokapöydän ääressä samaan aikaan, tai jos ollaan niin mun syöminen on yleensä vähän hankalaa, kun Eevillä tuppaa olemaan aina samaan aikaan nälkä ja yritän häntä imettää ja syödä ite samalla.

Olin myös ajatellut, että ruuan jälkeen syödään pannacotat jälkkäriksi, mutta herranhan oli niin kiinni pelissä, että ei niitä tullu syötyä. Loppujen lopuksi Timolla meni kokopäivä pelatessa, ja mä kattelin makkarissa telkkaria ja olin Eevin kanssa. Saunoinkin yksin ja kävin yksin nukkumaan, kun Timo sattui jatkamaan pelaamista vaikka Eevin setä ei ollut enään meillä.

Syötiin sentään pannacotat samaa aikaa, yhessä, mutta ähhh, koko päivä ei mennyt yhtään niin kuin olin aatellut. Kerrankin, kun suunnitteli jotain, niin pyllylleen meni. No mutta sellaista sattuu, ja toivotaan, että seuraavan kerran kun suunnitellaan jotain niin ne sitten toteutuisi. Oli meillä sentään hyvää ruokaa, ja vaikka ite sanonkin, hyvää jälkkäriäkin. Ja kummatkin oltiin kotona, eikä toinen viilettänyt jossai kavereittesa kanssa.