Muodonmuutos

Mä oon pitkään aatellut, että pitäisi leikata hiuksia. Viimeksi oon käynyt kampaajalla joskus ennen ku Eevi synty. En vaa ole saanut aikaseksi varattua aikaa. Vihdoin sain ajan varattua.

Pitkää mietin minkä verran leikkaisin hiuksia. Pidin mun pitkistä hiuksista, mutta ne oli tosi huonossa kunnossa ja tylsän näköiset. Mietin, että leikkaanko vain huonot latvat pois (max 5 cm) vai leikkaanko reilummin.

Kampaajan tuoliin päästyä tiesin samantien minkä verran leikkaan.

Hiuksistahan lähti sitten  reilu 20 cm, ja tykkään! Hiukset voi heti paljo paremmin, kun sai kunnolla kaikki kuivat latvat pois. Eikä nää enää ole semmosset tylsät, jotka roikkuu puolessa välissä selkää tylsän näkösenä, tai sitten on aina vaan ponnarilla. Nyt voi suihkun jälkeen vaan kuivata hiukset ja on valmis menemään.

Pari viikkoa sitten Eevin täti kysyi lähtisinkö heijän koululle. Tintti opiskelee parturi-kampaajaksi ja tarvitsi hiusten suoravärjäykseen "asiakasta". Meillä ei Eevin kanssa ollu sinä päivänä mitään menemistä, joten totta kai lähettiin.

 Aluksi mietin pitkää, että viittinkö mennä Eevin kanssa koululle. "Mitäs jos Eevi ei viihdy yhtään ja itkee ja huutaa vaan." Ja turhaan mietin. Pikku neiti yllätti mut ja oli nätisti.

 Onneksi oli mukana muutama lelu, maissinaksuja ja ruokaa mukana. Siinä vaiheessa, kun mä en pystyny syöttää Eeviä, täti syötti ja vaipan vaihto. Opettajakin innostui ottamaan likan syliin ja kiertelemään luokassa neidin kanssa, Eevi nautti, kun sai olla sylissä.

Hiusten väri ei muuttunut paljoa, tarkoitus oli saada kellertävyyttä pois ja väristä luonnollisempi. Lopuksi Tintti sai kaverinsa kanssa tehä haluamansa kampauksen mulle ja he päätyivät kiharoihin.