Herkkuja, herkkuja, herkkuja

Kuinka ollakkaan, viime aikoina on taas tullut leivottua ja puuhasteltua keittiössä.

Mulla rupesi tekemään mieli porkkanakakkua, kun katselin jääkaappiin ja huomasin siellä porkkanoita, joita oli aika saada käytettyä. Netistä löysin helpon ja nopean ohjeen, jossa laitettiin kaikki aineet vaan sekasin ja uuniin. Kakusta tuli mielestäni ihan hyvää, mutta ensi kerralla aion muuttaa ohjetta hieman. Pohjasta tuli mielestäni liian "tuhti" ja ajattelin ensi kerralla kokeilla vatkata kananmunan ja sokerin vaahdoksi, ja sitten vasta lisään loput aineet. Jos siitä saisi sillälailla hieman kuohkeampaa.

Pakkasessa oli jäätelöä ja mansikoita, joista päätin tehä pirtelöä pitkästä aikaa.

Suklaamousse ei valitettavasti ole ihan itse tehtyä. Olin laiska ja ostin kaupan valmismoussea, johon vatkattiin maito sekaan ja laitettiin kylmään. Mousse oli yllättävän hyvää tollaiseksi valmismousseksi. Ajattelin kyllä, että joku kerta teen ihan itse moussea, se ei ole vaikeaa ja on ihan varmasti sata kertaa paremman makusta.

Viime päivinä...

...ollaan mahollisimman paljon rannalla. Ilma on ollut niin kuuma, että pakko on ollut päästä pois kotoa, vaikkakin meillä on ilmastointi, mutta silti on ollut tuskaa. Rannalla on käynyt joka kerta pieni tuulen vire ja järvessä pulahtaminen on kanssa viilentäny, eli siis rannassa ei ole ollut tuskastuttavan kuuma.

Eevikin on nauttinut olla rannalla. Uni on maittanut hyvin pienessä hälinässä. Ja herättyään on ollut kiva leikkiä leluilla. Mulla on joka kerta ollut sateenvarjo mukana, jolla oon saanu tehtyä Eeville varjoa, jos puita ei ole ollut varjona.
 

Kengät rupesi hertään,  niin oli pakko kävellä paljain jaloin,

Sisulla on ollut tosi kuuma näillä keleillä, koska sillä on tajuttoman paksu turkki. Oon monena päivänä kammannut Sisua, jotta sen pohjavilla irtoaisi. Päivisin oon laittanut Sisun päälle kylmällä vedellä kasteltun tpaidan, joka on viilentänyt koiraa. Huomenna aattelin pestä Sisun, jos sillä lailla saisi pohjavillaa irtoamaan lisää ja saisi kammattua sitä pois, jotta Sisulle tulisi vähän viileämpi olo.

Meillä on nyt opittu kääntymään myös lattialla mahalleen. Aiemmin Eevi on kääntynyt ainoastaan pehmeällä alustalla kuten sohvalla tai sängyllä. Nopeata vauhtia pikku neiti kehittyy. Aika kuluu niin nopeasti, että kohta varmaan havahdun siihen, että neiti rupee konttaamaan ja siitä hetken päästä kävelemään, hehheh.

Eilen lähettiin Eevin kanssa iltapäivällä Lahteen moikkaamaan mun vanhoja lukio kavereita. Oli ihanaa nähä pitkästä aikaa neitosia, vaikkakin toinen kävi viime viikolla meillä kylässä, mutta silti näkemisestä oli kulunut pitkästi aikaa.

Eevi ei suostunut menomatkalla olemaan vaunuissa, vaan piti päästä syliin katselemaan maisemia. Neiti ei meinaa enään millään viihtyä vaunuissa, aina pitäisi päästä syliin, jotta näkisi ympärille.

Pakko rueta miettimään, että mitä tehdään noiden vaunujen kanssa. Hommataanko istuin osaan pehmusteet, kunhan saadaan vakuutusyhtiöstä korvauksia, vai ostetaanko ihan uudet (käytetyt) rattaat. Mä haluaisin ostaa uudet, koska haluaisin pienemmät ja kevyemmät työnnettävät, mutta en oikein tiiä mitä mieltä Timo asiasta on. Yritin kysellä häneltä mitä tehdään, niin hänelle ja muillekki miehille tyypilliseen tapaan Timo oli vaan, että "en tiiä, ihan sama".

Kaupungista tulo matkalla Eevi oli sen verran väsynyt, että jaksoi olla vaunuissa ja leikkiä leluilla. Molemmille käsille piti olla omat lelut joita heilutella :D
 

Riittäisi jo nämä helteet ! 10 astetta voisi lämpö mun puolesta laskea.

Tämä päivä on mennyt ihan vaan kotona ollessa, mun piti siivota, mutta ei tässä kuumudessa jaksa. Pyykkejä kuivumaa laittaessa rupesi jo hiki noisemaan, niin kauheasti ei innostanut rueta imuroimaan tai mitään muuta.

Timolla oli tää päivä vapaata, ja on vielä huominen ja ylihuominenkin, ja vietittii päivää makaamalla pitkään sängyssä. Ihan kun en tekisi sitä normaalistikkin Eevin kanssa, haha. Onko mitään sulosempaa näkyä, kun isä ja tytär!

Joskus kun Eevi rupeaa itkemään, hän ei millään meinaa rauhottua kun mä yritän häntä rauhottaa. Mutta Timon ei yleensä tarvitse muuta tehdä, kuin ottaa tyttö syliin, niin itku loppuu ja neiti rupee hymyilemään. Meijän tytöstä taitaa tulla isin tyttö.

Päivällä meillä kävi Eevin kummitäti Viivi poitsusa kanssa kylässä, ja oli ihana nähä heitä pitkästä aikaa! Ollaan Viivin kanssa tutustuttu Timon kautta. Pari kertaa nähtiin ennen Eevin syntymää Viivin kanssa, mutta paremmin tutustuttiin kun oltiin samaa aikaa synnärillä. Oltiin vitsailtu kuinka varmaan ollaan sattumalta samaa aikaa synnyttämässä, ja niinhän siinä melkein kävi. Viivi synnytti poikansa pari päivää mun jälkeen, ja sitten majailtiin sairaalassa samassa huoneessa pari päivää.

Kuinka ihanaa onkaan, kun on joku ihminen, jolla on saman ikänen lapsi ja jonka kanssa voisi höpöttää ja istua päivää vaikka kuinka pitkään! Joku joka tajuaa nämä äitiyden kaikki ihanuudet ja ei ihanuudet, joku joka tietää tasan tarkkaan mistä puhun. Mulla kun ei näitä mammakavereita oikein ole. Eevistä ja Veetistä tulee viellä sellasset sankarit, kunhan vaan kasvavat, että saa nähä mihin joudutaan heijän kanssa.

Ei jaksettu tänään tehdä ruokaa, joten tilattiin tosta melkein naapurista pitkästä aikaa ruokaa. Oon aina ottanu pitsan, kun ollaan tilattu, mutta tänää päätin tehä poikkeuksen ja söin elämäni ensimmäistä kertaa kebabbia, ja hyvää oli! Miksen ole aiemmin ottanut kebabbia?

Mä oon ihan liian perso makealle! Timo toi mulle kaupasta illalla karkkipussin. Ja huomaamatta oon kohta mussuttanu koko pussin telkkarii kattellessa ja koneella ollessa. Ei paljon taija olla hyötyä mun kyykky-vatsa-lankku-ym -haasteesta, kun suuhun laittaa mitä sattuu.

Blogin nimi

Mua on viime aikoina häirinnyt tosi paljon se, että en enään pidä blogin nimestä. Jokainen taaplaa tavallaan -nimi kuullostaa mun korvaan jotenkin tosi tylsältä, oon kyllästynyt siihen. Mun ajatusmaailma on ihan selvästi muuttunut, koska aluksi pidin nimestä. Jokainen elää omalla tavallaan, ja pitäisi elää välittämättä siitä, mitä ulkopuoliset ihmiset ajattelee.

Mutta ongelmana on, että en ole keksinyt mitään sopivaa nimeä. Mulla lyö päässä ihan tyhjää aina, kun yritän miettiä mahdollista uutta nimeä. Täytyy siis vielä tyytyä tähän nimeen, siihen asti kunnes keksin sopivan nimen.

Nimen täytyisi kuvata mua ja meitä, meijän elämää sekä meijän ajatusmaailmaa. Haluaisin, että blogin nimi suomen kielinen. Yksi, kaksi vai kolme sanaa? Lyhyt ja ytimekäs olisi paras, mielestäni nykyinen nimi on liian pitkä. Mutta ei kumminkaan sellainen nimi, joka löytyy jo joltain bloggaajalta.

No ehkä lamppu syttyy jossain vaiheessa, ja saan ahaa elämyksen keskellä yötä, niinkuin aina kaikki ideat tulee yöllä, ja keksin hyvän nimen. Erilaisia ehdotuksia mahdollisesta blogin nimestä otetaan vastaan.

Hiusten värinpoisto C-vitamiinilla

Etsin netistä kuinka voisin kotona yrittää vaalentaa hiuksiani ja törmäsin c-vitamiinilla hiusvärin poistoo. Hiusvärin poisto oli osalla onnistunut ja osalla ei. Selailtuani nettiä, innoistuin itsekkin kokeilemaan tätä.

C-vitamiini sisältää askorbiinihappoa, jota saa ostettua apteekista, joka poistaa hiuksesta keinotekoista väriä. Aluksi mietin, että voiko oikeasti vitamiinilla saada hiusväriä lähtemään, ja pakko oli kokeilla.

Ensimmäinen kokeilu kerta ei mennyt ihan putkeen, ostin huomaamattani kaupasta pore c-vitamiinia. Kun sekoitin murskatut poretabletit ja shamppoon, rupesi seos poreilemaan. En tiedä hattaako se, koska samaa ainettahan poretabletti sisältää kuin tavallinen c-vitamiinitabletti. Laitoin seoksen päähän ja annoin olla tunnin, ja pesin hiukset. Muutosta ei tapahtunut.

Alkutilanteessa hiusten väri oli tämä.

Päätin, että mun on pakko kokeilla toisen kerran, tavallisilla c-vitamiinitabetilla. Koska onhan muutkin saanut tuloksia, joten pitää minunkin saada. Kauppareissulla nappasin mukaan 500mg c-vitamiinejä, ja kotona pilkoin 40kpl niitä ja sekotin shamppooseen. Shamppoo jota käytin, oli ihan tavallista Tresemmé-shamppoota.

Kastelin hiukset ja kuivasin ne pyyhekuiviksi. Sen jälkeen sekoitin seoksen päähän ja laitoin hiukset  nutturalle sekä virittelin muovipussin päähän, jotta shamppoot ei leviä pitkin poikin, ja jotta Eevi ei vahingossa koske shamppoisiin hiuksiin.

Annoin c-vitamiini-shamppooseoksen vaikuttaa melkein pari tuntia, ja tältä hiukset näyttävät nyt:

Mitään muutosta en huomaa, joten ei tehonnut näihin hiuksiin. Täytyy tyytyä hiusten raidottamiseen, jotta saisin tätä väriä hieman vaaleammaksi. En taida kokeilla enään kolmatta kertaa, en usko että saan askorbiinihapolla hiusväriä lähtemään.

Ennen - jälkeen

AB-challenge ja kyykkyjä

Somessa on paljon pyörinyt näitä haasteita. Silloin kun haasteet rupesi pyörimään netissä, niin olin raskaana ja en voinut aloittaa niitä vaikka mieli olisi tehnyt. Nyt olen päättänyt kokeilla niitä. Eiköhän synnytyksestä ole kulunut jo riittävän kauan, ja olen ehtinyt palautua siitä kunnolla.

Olen aika skeptinen kyseisiä haasteita kohtaan, ja teenkin sillä asenteella, että "saas nyt nähä onko haasteista mitään hyötyä". Lähtö tilanne ei ole kovin hääppönen, lihaksista ei meinaa olla tietookaan ja en edes muista milloin viimeksi olen tehnyt vatsalihaksia. Olen nähnyt muilla ihmisillä mahtavia tuloksia jo lyhyen ajan jälkeen, ja täytyy toivoa jos itselläkin kävisi niin. Eniten haluaisin mahan ihoa vähän tiukemmaksi, vaikka se ei olekkaan mikään kovin roikkuva. Yllättävän hyvin iho on palautunut synnytyksestä.

Lähtö tilanne on tämmönen:

Aloitin haasteen pari päivää sitten ja vielä vatsat ei ole kauhesasti tuottanut vaikeuksia, mutta kyykyt on kyllä tuntuneet jo reisissä.

Tulen varmaan haasteen puoli välissä tekemään katsauksen miltä tilanne sillä hetkellä näyttää.

Onko siellä ruudun toisella puolella joku kokeillut näitä, ja onko tullut minkäänlaisia tuloksia?

Rannalla

Eevin uusi leikki, hän heittää lelun naaman päälle ja juttelee.

Tiistana lähettiin Eevin kanssa extemporee piknikille Eevin kummitätin kanssa. Illaksi sovittu kahvittelu vaihtui aamupäivään, eväisiin ja rantaan.

Pakkasin kimpsut ja kampsut sekä Eevin matkaan ja hypättiin bussiin. Kuinka ihanaa onkaan, kun nykyään pääsee bussilla ilmaiseksi vaunujen kanssa.

Käytiin ostamassa meille evästä lähellä olevasta kaupasta ja suunnattin ruokiemme kanssa Likolammelle. Sää oli aivan mahtava. Aurinko paistoi, mutta vähäsen tuuli myös, joten ei ollut aivan liian kuuma.

Rannalle päästyä levitimme lakanan ja rupesimme mutustamaan eväitä, ehdittiin käydä pulahtamassa ennenkuin Eevi heräsi. Johan sitä oli aikakin heittää talviturkki pois! Eevi pääsi kastelemaan varpaita rantaviivalle, ja aluksi neiti oli aivan ihmeissään viileästä vedestä ja hiekasta, pian hän kumminkin tottui ja alkoi nauramaan, taisi olla kivan tuntusta varpaissa. Kauaan en viittinyt Eeviä pitää rannassa, jotta häneen ei aurinko tartu ja jotta ei pala.

Muutaman tunnin päästä kyllästyttiin olemaan rannassa ja suuntasimmekin Eevin kanssa keskustaan. Tavoitteenani oli yrittää löytää mulle jonkunlainen hattu. Mun pää ei meinaa kestää enään ollenkaan aurinkoa, joten hattu tuli tarpeeseen. Kiersin koko Trion-kauppakeskuksen läpi löytämättä hattua, joka miellytti mua. Seuraavaksi menin Sokokselle, ja olisihan se pitänyt arvata, että sieltä se löytyy. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kierrän Trion läpi, löytämättä etsimäänsä ja sitten Sokokselta löytyykin.

Bussissa tuli uni.

Seuraavaksi mentii mummin (mun äitin) kanssa syömään, se piti ruokkiksen, niin päästiin höpöttelemään. Maistupas hyvälle pitkästä aikaa Hese-ruoka! Sokokselta pongattiin äitin kanssa Eevin huoneeseen matto, ja pakko se oli ostaa, kun se oli alennuksessa ja ihastuin siihen! Se oli aivan ihana Vallilan matto, juuri hyvä Eeville. Sokokselta lähdettiin ruokakaupan kautta kotiin.

Molemmalt oltiin väsyneitä mukavasta päivästä ja Eevi torkkui lattialla ja nukahtikin jo vähän ennen kymmentä, iltapalan jälkeen. Aiemmin meillä on valvottu melkeimpä 24 asti.

Sisu vahtii Eeviä.

3kk neuvola

Meillä oli eilen 3kk neuvola, ja hyvää vauhtia tyttö kasvaa.

Neuvolan mitat oli:
paino: 6120g (7vko iässä 5185g)
pituus: 60,7cm (55,9cm)
pipo: 41cm (38,7cm)

"Tyytyväinen, tarkkaavainen neiti. Rintamaidolla kasvaa mukavasti. Iho siisti. Heijasteet ikätasolla. Vastavuoroisesti hymyilee ja juttelee."

Eevi sai neuvolassa 3kk rokotteet. Rotavirusrokote meni hienosti alas nielemällä, mutta piikit sattu. Kukapa sitä tykkäisi piikeistä. Itku loppui heti kun Eevi sai maitoa. Rokotuksista ei ole vielä ainakaan tullut mitään oireita, mutta meillä on varuiksi ostettu panadolia jos lämpöä nousee.

Eevi on kehittynyt paljon lyhyessä ajassa. Nykyään Eevi ottaa kokoajan katsekontaktia ja hymyilee sekä nauraa. Kaikki mikä osuu käsiin, pitää saada suuhun.

Mahallaan Eevi tykkää olla ja siinä nostelee itseään käsien varaan hienosti, ja jaksaa olla pitkiäkin aikoja siinä. Eevi potkii jaloillaan itteään eteenpäin, joten nykyään pitää tarkkaa miettiä mihin tytön jättää, jotta hän ei pääse putoamaan. Sohvalle ei voi enään jättää. Sänkyyn jätettäessä pitää katsoa, että Eevi on keskellä sänkyä ja että ymärillä on peitto ja tyynyjä.

Mahalta käännytään hienosti selälleen. Eevi on muutamasti kääntynyt myös selältään mahalleen, mutta se on tapahtunut sängyssä tai sohvalla, pehmeällä alustalla. Tarkoituksellisesti ei vielä käännytä mahalleen, selälleen kylläkin.

Meillä on ruettu myös hieman vierastamaan, ei onneksi vielä aina, mutta suht usein kumminkin. Kun joutuu jonkun muun kuin äitin tai isän sylii, menee suupielet alaspäin ja alkaa itku. Kun pääsee takaisin vanhempien sylii, itku loppuu ja ruetaan nauramaan.Täytyy toivoa, että neiti ei rupeisi ihan kauheasti vierastamaan ja että se ei kestäisi kauhean kauaa.
Kuinkahan kauan vierastaminen kestää? Saako sitä mitenkää helpotettua, jos se pahenee?

Mammamiittausta

Olen käynyt muutaman viikon aikana tiistai aamupäivisin neuvolan järjestämässä mammamiitissä. Mun ei ole onneksi tarvinnut lähteä yksin Eevin kanssa sinne, vaan Eevin ihana kummitäti on poikansa kanssa käynyt siellä myös. Mun on jotenkin tosi vaikea lähteä yksin mihinkään tollassiin uusiin juttuihin, joten on ihanaa, että on ihminen jolla on saman ikäinen lapsi, jonka kanssa voi lähteä uusiin juttuihin mukaan.

Mamma miitissä on ollut meijän kahden lisäksi neljä muuta äitiä lastensa kanssa. On ollut kiva nähdä muita äitejä ja päästä höpöttelemään muitten kanssa, ennen kaikkea on ollut ihana päästä pois kotoota ihmisten ilmoille. Tuntuu, että melkein kaikki aika meillä menee kotona ollessa, joskus Lahessa käydään Eevin sylikummia moikkaamassa. Mutta ei sitä pienen lapsen kanssa tule oikein käytyä missään. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin neuvolan järjestämät tapaamiset loppuu tämän kuun lopussa, joten pitäisi keksiä mitä sen jälkeen tehdään, jotta välillä pääsisi muiden äitien kanssa rupattelemaan.

Kovasti haluaisin tutustua Lahen alueen muihin äiteihin, mutta en oikein tiedä miten tutustuisin heihin. Näin kesällä se ainakin on varmaan vähän hankalaa, mutta jos sitä syksyllä jotenkin tutustuisi. Osaako joku neuvoa miten tutustua muihin äityleihin?

 

Leipomuksia

Oon viime aikoina innostunut leipomaan. Tai no aina mä oon leipoa tykännyt, mutta nyt on tullut sellainen vaihe, että kokoajan kotona pitää olla jotain leivottua.

Viime viikolla tuli tehtyä mustikkapiirakkaa ja mansikkakiisseliä, ja toissapäivänä tein elämäni ensimmäistä kertaa sitruunamarenkitorttua. Torttu oli aikalailla juuri sen makuista kun halusinkin, mitä nyt sitruuna maistui vähän liian vähän mun makuun. Ensi kerralla kun teen, niin tiedän että voi laittaa enemmän sitruunanmehua ja vähemmän sokeria, sekä kiisseli voisi olla hieman paksumpaa.

Tällä viikolla aattelin tehdä vielä mansikkakiisseliä, edellinen meni kuin kuumille kiville. Niin jos nyt tekisi hieman enemmän, että siitä riittäisi hieman pitemmäksi aikaa kuin päiväksi. Kiisseli osottautui hyväksi aamupalaksi. Eevin kanssa meinaa vähän toi syöminen jäähä, kun ei oikein ehdi tekemään mitään, vaan syötävän pitää olla helppo ottaa ja syödä. Ja oli pitkästä aikaa vielä tosi hyvää vaikka se olikin tehty kaupan pakastemansikoista. Sain naapurilta tänään mukavan määrän mansikoita kun sen pakkaseen ei mahtunut, joten kohta saa tuoreista mansikoista kiisseliä, ja ehkä piirakkaakin.

Nyt pitäisi keksiä mitä leipoisin seuraavan kerran. Tykkään kokeilla uutta, mutta en tiedä mitä tekisin. Oon yrittänyt netistä selailla, mutta ei ole vielä tullut vastaan mitään sellaista mitä olisi pakko päästä just heti tekemään. Mitä leipoisin?

Ruokaakin on tullut tehtyä nyt ihan erilailla, kun mies aloitti työt. Ennen en aina jaksanu tehdä ruokaa, ja saatoin olla syömättäkin, jos ei ollut kauhea nälkä, söin leipää. Nyt on tullut tehtyä joka päivälle ruokaa, jotta mies saa töihin eväät. Musta rupee tuntumaan, että teen aina samoja ruokia, jauhelihakastiketta, nakkikastiketta, makaroonilaatikkoo, kanaa ym, joten tarttisi keksiä jotain muitakin ruokia.

Ristiäiset

Siinä muutama kuva pari viikkoo sit olleista ristiäisistä. Ristiäiset oli mukavat ja kaikki läheiset pääsi tulemaan, mun veljeä ja Eevin isomummoa lukuunottamatta.

Ja tosiaan meidän pikku prinsessasta tuli Eevi Amanda!

Ihanaa kun läheiset auttoivat tekemään tarjottavat, mun mummo teki pullia, käly voileipäkakut ja anoppi täytekakun, mä tein mokkapalat.

Meillä oli mahtava pappi, hän on 20vuotta sitten kastanut mun miehen, mukavan rento pappi. Eevi sai tuekseen 5 mahtavaa kummia, ja toivottavasti heistä kaikki pysyvät Eevin rinnalla.

Paljon tapahtunut kuukaudessa

Taas on kuukaus vierähtäny ihan huomaamatta viime kirjottamisen jälkeen. Paljon onn ehtinyt tapahtua, ja kirjoittaminen on ihan kokonaan jäänyt. Nyt haluaisin yrittää tsempata ja saada kirjotettua usemmin.

Mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua:
-ollaan päästy evakosta pois, löyettii ja saatiin uusi kämppä
-ollaan muutettu
-vietetty pikku neidin ristiäisiä
-nähty kavereita
-ja muten vaan vietetty kesää.

Oltii siis reilu kuukausi evakossa miehen siskon luona, ja siellä etittiin kokoajan uutta kämppää jotta päästäis toisten nurkista pois. Löydettiikin aika pian yksityiseltä meille sopiva asunto ja käytii kattoo sitä. Ongelmaksi osottautui se, että meillä ei ollut riittävästi säästöjä takuu vuokraan, kun mies oli vasta aloittanut työt. Eikä meijän edellisen asunnon takuuvuokra riittänyt tähän uuteen. Saimme kuitenkin sosiaalitoimesta maksusitoumuksen takuuseen, joten saimme asunnon.

 Meijän uusi asunto sijaitsee noin 600m päässä nykyisestä. Uusi asuntomme on 70,5 neliöö, kolme huonetta, keittiö, lasitettu parveke ja sauna, sekä vaatehuone. Tämä tuntuu ihanan tilavalta edelliseen kasioon verrattuna. Tykkään tästä asunosta tosi paljon, vaikka mun mielestä toinen makuuhuone on hassun kokonen ja olkkari kanssa, olkkarista olisi voinut antaa vähän tilaa makkariin. En malta oottaa, että saamme tästä meijän näkösen, vähän uutta maali- ja tapettipintaa sekä verhot ja matot. Vielä täällä ei ole kauheesti mitään sisustettu, kun ei oikein tiedetä mitä tehdä ja tarvis ylimäärästä rahaa. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Juuri kun oltiin päästy uuteen asuntoon, niin mulle tuli joku aivan outo ihojuttu. Mun kädet tuli täytee pieniä rakkuloita, joita oli lopulta pitkin käsivarsia, jalkoja ja jalanpohjia. Kävin kahesti lääkärissä niitten takia kun ne kutisi tosi paljon, ja molemmilla kerroilla sanottiin et se on ehkä syyhy. No tein sitten kahdesti syyhyhoidon, mutta en usko että se oloi syyhy, niinkun kukaan meidän lähipiiristä ei usko sitä. Syyhy on semmonen, että kyllä sen olisi pitänyt mieheen ja vauvaan tarttua kanssa, sekä kälyn lapsiin, mutta kellään muulla ei sitä ollut. Lopulta mulla oli antibioottikuuri, kortisoonivoidetta ja se syyhy hoito ja nyt ei ole enään mitään jäljellä, paitsi tosi kuiva iho. Kuivan ihon aiheuttajaksi veikkaan syyhyvoidetta. Toivottaan, mikä ikinä se olikaan, ei tulisi uudestaan enään, koska se kutina oli aivan hirveetä keskellä yötäkin herätä siihen, että kutittaa aivan älyttömästi ja mikään ei auta siihen. Raavin itteäni ihan huomaamatta ja sitten mies ja usein myös äiti sano kokoajan , että älä raavi.

Sisu satutti tässä varmaan viikko sitten jalkansa, siitä tuli verta. En tiiä mihin se on sen satuttanu, mutta sen etutassun yhdessä anturassa on haava ja se on vieläkin turvoksissa. Mutta kun Sisu ei arista sitä mitenkään, niin en ole vienyt sitä eläinlääkäriin. Toivon, että se paranee itsekseen, mutta jos se pahenee ja rupee häiritsemään Sisua niin sitten on pakko viiä se lääkäriin. Jouduttiin ensimmäisenä iltana laittaa Sisulle pussin jalkaan, kun siitä tuli verta, ettei se kastu ja ettei sinne mene likaa ulkona.

Juhannus meni meillä ihan vaan kotona ollessa, grillattiin pihvii ja makkaraa, saunottiin. Meijän pikku prinsessan setä ja kummisetä tuli meille viettämään Juhannusta, pelattiin pitkästä aikaa Aliasta. Kyllä siitä Juhannuksesta pystyy nauttimaan kotona rakkaitten ja ystävien kanssa ja selvin päin!

Juhannusostokset + grilli partsille, vaunut paino hieman.