Pullan tuoksuinen äiti

Tällä viikolla ei olla puuhailtu mitään kovin kummosta, ollaan pääasiassa oltu vaan kotona. Maanantaina Elisan poppoo kävi meillä kylässä ja torstaina mentii Eevin kanssa mummulle ja siitä sitten Prismaan kauppaan kunhan mummi oli päässyt töistä. Kaupassa mummi esitteli tytölle isoa pehmokoiraa ja -nallea. Eevi tykästy niin kovin niihin, nauraa räkätti kun mummi viihdytti niillä Eeviä.

Eilen muhun iski taas leipomisfiilis, olin tosin jo jonkin aikaa miettinyt, että joku päivä pitäisi pitkästä aikaa tehdä pullaa. Halusin kokeilla tehdä piparkakkupullia. Vaikka tein vain puolen litran pullataikinan, niin pullia tuli vaikka muille jakaa.

Piparkakkupullat maistu juuri siltä miltä aattelin etukäteen. Piparin ja pullan yhdistelmältä, yllätys. Seuraavalla kerralla kokeilen pitää pullia hieman lyhyemmän aikaa uunissa, jotta piparkakkutaikina ei kypsyisi ihan niin paljoa vaan jäisi vähän kosteammaksi/raaemmaksi.

En lopusta taikinasta jaksanut tehdä korvapuusteja, vaikka niin aluksi aattelin, joten päädyin perinteisiin voisilmäpulliin. Ja pakko sanoa, että oli kyllä parhaimmat pullat mitä olen aiemmin tehnyt. Ensimmäistä kertaa pullista tuli ihanan pehmeitä. Vaikka aina olen saman ohjeen mukaan tehnyt ja saman verran lisännyt jauhoja, niin tällä kertaa onnistu paremmin, mistä lie johtu.

Päätin myös tehdä pullapitkon pakkaseen vierasvaraksi. Olisin halunnut letittää neljällä tai viidellä, mutta siihen ei taikina enään riittänyt, ensi kerralla sitten. Haluan myös kokeilla tehdä pitkoa jossa olisi rahkatäyte tai joku semmonen.

Eilen illalla Timolle tuli töitä ja tuli pieni tilanne, että millähän Timo pääsee Koskelle hakemaan traktoria. Iskällä ja äitillä ei onneksi ollut mitään erikoista ohjelmaa, joten sain äitin auton ja appiukko pääsi heittämään mut hakemaan autoa. Samalla vein porukoille pullaa maistettavaksi. Loppu ilta menikin sit telkkarii katellen ja saunoen kunhan Timo oli tullut kotiin.

Tänään herätessäni mietin, että tekisi mieli kunnon aamupalaa. Joten ei muuta kuin mars kauppaan, onneksi oli auto, ja aamupala tarvikkeita ostamaan. Loihdittiin meille kunnon brunssi ja molemmat saatiin mahat täyteen ja jäi vielä iltapalaksikin.

Meijän brunssi sisälsi ruisleipää, paahtoleipää, valkosipuli patonkia, croisanttia ja riisipiirakoita. Niiden päälle oli oivariinin lisäksi leikkelettä, maksamakkaraa, juustoa, salaattia, tomaattia, kurkkua, kananmunia ja pekonia. Mä join teetä ja appelsiinimehua ja Timo maitoa ja omenamehua. Lisäksi oli vielä viiliä ja viinirypäleitä. Saatiin syödä ihan rauhassa, kun Eevi oli päikkäreillä. Juuri kun oltiin lopettelemassa syömistä niin likka heräsi.

Eevi viihtyi pöydän ääressä hyvin, kun sai mussutella leipää.

Ajatella, että meijän pikkunen on jo niin iso tyttö, että pöydästä tai meijän lautasilta löytyy melkeimpä aina jotain mitä neiti saa popsia. Vaikkakin riisikakut ja maissinaksut taitaa olla neidin lemppareita.

Ainiin, Eevi on nyt tajunnu kiipeämisen, ja kaikkialle pitäisi kiivetä. Kivointa on yrittää mennä koiran yli, kun koira makaa lattialla. Paristi oon yllättänyt neidin myös tiskikoneen luukun päältä kun oon tiskikonetta tyhjentänyt tai täyttänyt ja oon selkäni kääntänyt hetkeksi. Myös pöydiltä ja ikkunalaudalta pitää yrittää saaha kaikki mahollinen alas kurottelemalla.

Kävelykärryllä Eevi ei enään pelkästään kävele, vaan pitää myös kiivetä lelujen sekaan. Ja sitten tulee itku, kun sieltä pois tulo ei olekkaan yhtä helppoa. Höpsö <3

Eevi heräsi juuri päikkäreiltä, joten meen lämmittää sille ruokaa. Kohta mun äiti tulee kahville ja pullalle sekä hakemaan autoa. Muuta ohjelmaa ei enään tälle illalle ole. Varmaan kattellaan Netflixistä jotain.