14.7.2014

Paljon tapahtunut kuukaudessa

Taas on kuukaus vierähtäny ihan huomaamatta viime kirjottamisen jälkeen. Paljon onn ehtinyt tapahtua, ja kirjoittaminen on ihan kokonaan jäänyt. Nyt haluaisin yrittää tsempata ja saada kirjotettua usemmin.

Mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua:
-ollaan päästy evakosta pois, löyettii ja saatiin uusi kämppä
-ollaan muutettu
-vietetty pikku neidin ristiäisiä
-nähty kavereita
-ja muten vaan vietetty kesää.

Oltii siis reilu kuukausi evakossa miehen siskon luona, ja siellä etittiin kokoajan uutta kämppää jotta päästäis toisten nurkista pois. Löydettiikin aika pian yksityiseltä meille sopiva asunto ja käytii kattoo sitä. Ongelmaksi osottautui se, että meillä ei ollut riittävästi säästöjä takuu vuokraan, kun mies oli vasta aloittanut työt. Eikä meijän edellisen asunnon takuuvuokra riittänyt tähän uuteen. Saimme kuitenkin sosiaalitoimesta maksusitoumuksen takuuseen, joten saimme asunnon.

 Meijän uusi asunto sijaitsee noin 600m päässä nykyisestä. Uusi asuntomme on 70,5 neliöö, kolme huonetta, keittiö, lasitettu parveke ja sauna, sekä vaatehuone. Tämä tuntuu ihanan tilavalta edelliseen kasioon verrattuna. Tykkään tästä asunosta tosi paljon, vaikka mun mielestä toinen makuuhuone on hassun kokonen ja olkkari kanssa, olkkarista olisi voinut antaa vähän tilaa makkariin. En malta oottaa, että saamme tästä meijän näkösen, vähän uutta maali- ja tapettipintaa sekä verhot ja matot. Vielä täällä ei ole kauheesti mitään sisustettu, kun ei oikein tiedetä mitä tehdä ja tarvis ylimäärästä rahaa. Mutta hiljaa hyvä tulee.
Juuri kun oltiin päästy uuteen asuntoon, niin mulle tuli joku aivan outo ihojuttu. Mun kädet tuli täytee pieniä rakkuloita, joita oli lopulta pitkin käsivarsia, jalkoja ja jalanpohjia. Kävin kahesti lääkärissä niitten takia kun ne kutisi tosi paljon, ja molemmilla kerroilla sanottiin et se on ehkä syyhy. No tein sitten kahdesti syyhyhoidon, mutta en usko että se oloi syyhy, niinkun kukaan meidän lähipiiristä ei usko sitä. Syyhy on semmonen, että kyllä sen olisi pitänyt mieheen ja vauvaan tarttua kanssa, sekä kälyn lapsiin, mutta kellään muulla ei sitä ollut. Lopulta mulla oli antibioottikuuri, kortisoonivoidetta ja se syyhy hoito ja nyt ei ole enään mitään jäljellä, paitsi tosi kuiva iho. Kuivan ihon aiheuttajaksi veikkaan syyhyvoidetta. Toivottaan, mikä ikinä se olikaan, ei tulisi uudestaan enään, koska se kutina oli aivan hirveetä keskellä yötäkin herätä siihen, että kutittaa aivan älyttömästi ja mikään ei auta siihen. Raavin itteäni ihan huomaamatta ja sitten mies ja usein myös äiti sano kokoajan , että älä raavi.
Sisu satutti tässä varmaan viikko sitten jalkansa, siitä tuli verta. En tiiä mihin se on sen satuttanu, mutta sen etutassun yhdessä anturassa on haava ja se on vieläkin turvoksissa. Mutta kun Sisu ei arista sitä mitenkään, niin en ole vienyt sitä eläinlääkäriin. Toivon, että se paranee itsekseen, mutta jos se pahenee ja rupee häiritsemään Sisua niin sitten on pakko viiä se lääkäriin. Jouduttiin ensimmäisenä iltana laittaa Sisulle pussin jalkaan, kun siitä tuli verta, ettei se kastu ja ettei sinne mene likaa ulkona.
Juhannus meni meillä ihan vaan kotona ollessa, grillattiin pihvii ja makkaraa, saunottiin. Meijän pikku prinsessan setä ja kummisetä tuli meille viettämään Juhannusta, pelattiin pitkästä aikaa Aliasta. Kyllä siitä Juhannuksesta pystyy nauttimaan kotona rakkaitten ja ystävien kanssa ja selvin päin!
Juhannusostokset + grilli partsille, vaunut paino hieman.

2 kommenttia:

  1. Meillä oli myös selvä juhannus, meidän ensimmäinen perhejuhannus ja nautin siitä paljom enemmän kuin aikaisemmista "bailujuhannuksista"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännä miten asiat muuttuu vauvan syntymän jälkeen, ei ees kaivannu yhtää railakasta juhannusta :)

      Poista

Kiitos kommentista!