30.11.2014

Kävelemään opettelua

Ei voi muuta kun ihmetellä mihin vauhtii lapset kehittyy! Näillä näkymin meijän tyttö taitaa kävellä ennen vuoden ikää. Nyt mennään jo kovaa vauhtia tuen kanssa. Eilen on ensimmäistä kertaa tasapaino pitänyt ja neiti kävellyt aika paljon. Kävelykärryn kanssa Eevi menee eteinen-olkkari väliä ees taas. Välillä ruetaan leikkimään kärryn leluilla ja kohta neiti on taas jalkojen päällä menemässä.
Tyylinäytettä kävelystä.
"En se minä ollut."
Eilen Eevi sai pitkästä aikaa syödä ruuan sormin. Ja neiti tykkäsi!
 Ruuaksi oli broilerin koipea, riisiä, porkkanaa, kukka- ja parsakaalia.

29.11.2014

Leipuri hiiva...

...hän asuu kumputiellä... Viime viikolla mokkapaloja, mutta mitäs tällä kertaa. Muhun iski taas leivonta fiilis ja mietin mitä leipoisin. Facebookin etusivulla näkyi, kun joku oli kysynyt jossai ryhmässä (en kattonut tarkemmin kuka ja missä ryhmässä) mitä leipoisi, jotain muuta kuin mutakakkua. Ja niin sain idean. Mun on monesti pitänyt tehdä sitä, vielä en kuitenkaan ole tehnyt joten tää oli eka kerta kun tein sitä. Mutakakkua.

Googlettelin mutakakkuohjeita ja yritin valikoida minkä niistä mukaa tekisin. Päädyin maku.fi sivun ohjeeseen. Tosin monen sivun ohjeet oli aikalailla samallaisia, jotain pieniä heittoja oli ainesten määrissä. Suunnitelmissa oli jo pari päivää sitten leipoa, mutta aina on tullut jotain muuta. Tänää päivällä oli turhaa aikaa pikku likan ollessa päikkäreillä, joten ei muutakun kulho nenän eteen ja aineksia sekottamaan. Muokkasin ohjetta hieman, lisäsin kaakaojauhetta 0,5dl ja laitoin jauhoja vain 2dl.
 Koristelin kakun tomusokerilla.
 Ostin tänää kaupasta vanilijavaahtoa kakun seuraksi.

Ja pakko sanoa, että oli hyvää! Paljon parempaa kuin kaupan pakasteesta mutakakku. Ja oli tosi helppo tehdä! Hieman vähemmän aikaa olisi voinut pitää uunissa, niin keskusta olisi jäänyt semmosseksi löysäksi valuvaksi, mutta ei haittaa, ei ollut ylikypsää.

27.11.2014

Kirppistelyä

Timon tarvi käydä koululla tänää, joten pyysin äitiltä autoa meille lainaa. Päätettii samalla pistäytyä myös kirpparilla pitkästä aikaa. Eevi kasvaa huimaa vauhtia ja kohta ei mene enään 68 vaatteet ja pikku hiljaa pitäisi rueta haalimaa seuraavaa kokoa.

Tän päivän lookki
Paristi kun oon käynyt Lanttilassa niin siellä on ollut tosi huonosti Eeville vaatteita, joko löytyy liian pieniä taikka sitten sitä kokoa, jota tyttö parhaillaan käyttää. Tänää kävi kumminkin toisin ja löyty hyvin vaatteita. Yllätyttiin ihan kuinka hyvin sielä oli 74 koon vaatteita. Ja tällässiä meidän matkaan lähti:
Bodeja
Yökkäreitä
Housuja
Haalari ja collaritakki
Kaivelin myös Eevin kaapista pusseista vaatteita, joita ihmiset on antanut meille, sieltä löytyi housuja, bodeja ja paitoja. Joten aika hyvin on nyt neidille seuraavan koon vaatteita, pari villapaitaa tai collaripaitaa kun löytyisi niin olisi varmaan kaikki tarvittava. Niin ja pari yöpukua lisää.

Mulle saapu tänään Siwaan paketti. Olin tilannut rattaisiin lämpöpussin, Jollyroomilla oli alennukset, joten en voinut vastustaa ostamista. Pussi oli juuri sellainen, kun olin kuvitellut. Nyt neiti tarkenee hyvin pakkasilla.

Kuva vähän hämää, pussin väri on tumman harmaa. Mun oli vaikee valita väriä, kun siellä oli mun mielestä monta kivan väristä, joten Timo sai tehtäväksi valita värin ja tähän se pääty. Lämpöpussia piti tietenkin heti testata!

Nyt Eevi on unilla ja mä istun sohvalla. Timo pelailee änäriä tossa vieressä. Mun pitäis mennä tekemään ruokaa, jotta ehin syödä ennen kuin Eevin kanssa lähetää. Ja pyykkejä pitäisi laitella. Ja ehkä imuroidakkin, matto ainakin. Äiti pyysi meitä illalla lähtemään jotain konserttia kattomaan, vissiinkin tohon ala-asteelle. Yhtään en tiedä mitä mennään kattomaan, mutta eiköhän meille ihan kiva ilta tule! Mun, Eevin ja äitin lisäksi mummu lähtee mukaan. Huomenna ehkä sitten kuulumisia meijän illasta.

22.11.2014

Lunta tulvillaan

Ai, että mä niin tykkään kun tulee lunta! Heti on paljon virkeempi olo, kun on valosampaa. Syksy on niin masentava märän ja pimeyden takia, et tykkää yhtää.

Meillä alko eilen iltapäivästä neljän jälkee satamaan lunta ja kuuden aikaa, kun lähdettiin Eevin kanssa kattomaan papan ja enon sählypeliä, oli lunta jo reilusti maassa. Meijän matkarattailla ei päässy eteenpäin enään siinä lumimäärässä. Niissä on niin pienet renkaat että ne takkuilee jo ihan pienessä hangessa. Timo ei päässy lähtemää pelaamaan, koska oli aika selvää, että hän joutuu yöllä lähtee auraamaan lumia ja sitä ennen piti traktori saada meille, ettei keskellä yötä tarvi lähteä hakemaan sitä.

Sisu ihmetteli illalla lunta ja juoksenteli siinä innoissaa. Aamullakin vielä lumi oli mielenkiintoista ja sitä piti yrittää syödä kokoajan.

Mun mielestä lunta saisi olla ihan vähän maassa, just sen verran että on valkoista ja ei oo isoja hankia missään. Mutta toisaalta taas toivon, että lunta tulisi koko talven paljon, koska sitten Timolla olisi töitä. Pääasia kumminkin, että maa pysyy valkoisena ja on valosaa.


Mä niin ootan, että Eevi saa pulkan (mummi vinkvink) ja päästään pulkkailemaan! Eevi on jos sen verran iso, että viihtyy varmasti pieniä aikoja pulkassa ihmetellen ympärilleen. Tänää otin pitkästä aikaa Eevin rintareppuun, kun lähin Sisua käyttämään ja viihgyttiinkin ulkona tunnin verran. Eevi pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan lumeen, ja hitsi ku se oliki kylmää ja märkää kun siihen iski naaman!



Ensitalvena päästääkin toivottavasti nauttimaan lumesta paremmin kuin tänä talvena, jos vaan lunta tulee. Silloin tehdään paljon lumiukkoja ja lumienkeleitä Eevin kanssa! Ja tietenkin pulkkaillaan.

20.11.2014

Sanna pakotti!

Heips!

Mun nimi on Timo!
Sanna on vissiin kertonukki musta jonkin verran, eli olen 20 vuotias, opiskelen tällä hetkellä yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ja toivottavasti tällä kertaa kävisin sen jopa loppuun.

Olen siis aiemmin opiskellut sosiaali- ja terveysalalla pari vuotta, mutta minulle tuli mahdollisuus opetella kaivinkoneella työskentelyä, ja jonkin verran olin mukana työmailla perämiehenä. Kesällä 2012 mun piti ruveta kaivamaan työmailla, mutta kevät oli todella hiljainen ja töitä ei löytynyt mistään.
  Syksyllä aloitin opiskelut auto- ja logistiikka-alalla, mutta jouduin keskeyttämään keväällä silloisen elämäntilanteen vuoksi, vaikeudet ihmisuhde rintamalla ja talvella tuli lunta ja sen myötä töitä niin paljon että en kerennyt/jaksanut käydä koulua.

Sannan kanssa aloin pyörimään 2013 keväällä/alkukesästä ja syksyllä Sanna ilmoittikin odottavansa Eeviä, eli tiedossa oli syksyn aikana yhteen muuttaminen ja valmistautuminen lapsiperheen arkeen.

Eevin syntymästä voin kertoa sen verran, että se oli samaan aikaan elämäni hienoin ja rankin hetki, en ole eläessäni itkenyt ilosta ja onnesta niin paljon. Rankinta synnytyksen aikana oli seurata Sannaa, niitä kipuja ja itkua.


Eevin syntymän jälkeinen aika

Keväällä oli "onneksi" työrintamalla hieman hiljaisempaa ja pystyin olemaan mahdollisimman paljon Sannan tukena, vaikkakin Eevi on ollut erittäin helppo lapsi.

  Kesäksi pääsin onneksi töihin erääseen koneurakointi firmaan mättämään kaivinkoneella rakennus- ja energiajätettä uusiokäyttöön. Viihdyin erittäin hyvin työssäni, vaikkakin yhteinen aika perheen kanssa vähentyikin, mutta Sanna on hoitanut kotona asiat todella hyvin ja olen erittäin kiitollinen! :)

Nyt olen siis jälleen opiskelemassa ja alku on ainakin ollut lupaava, vaikka nyt meneillään oleva työssäoppiminen tuli todella nopeasti.


jooo.. hitto mitä p**kaa tänne runoilin.


ps. kaikki Sannan seuraajat raahautuu lauantaina 22.11 klo 10-14 tutustumaan Harjunalustan VPK:n toimintaan ja tiloihin! Järjestämme asemallamme  Päivä paloasemalla- tapahtuman ja sen on tarkoitettu kaiken ikäisille, tarjolla on mm. alkusammutuskoulutusta, tietoa kodin paloturvallisuudesta ja mahdollisuus päästä tutusumaan paloautoihin! :)
Asemamma sijaitsee Kärpäsenmeällä, kiekkostenkatu 11:ssä

19.11.2014

Eevin rytmi

Aattelin tulla kirjottamaan millanen päivärytmi Eevillä on.


Meillä meni aika pitkään ennenkuin meille tuli ees jonkulainen rytmi. Ennen meillä saatto olla joka päivä vähän erilainen, herättii 8-12 aikaa ensimmäisen kerran, ja sit jatkettii vielä unia tai ruettii leikkimää, miten millonkin. Päiväunia neiti nukku noin 30min pari kertaa päivässä ja kellonaika aina vaihteli, hyvinä päivinä Eevi nukku jopa tunnin putkee. Ruoka kylläkin ollaan aina syöty suuripiirtein samaa aikaa, samoin iltapuuro.


Se, että meillä ei ollut perjaatteessa mitään tiettyä kaavaa minkä mukaan päivät meni, ei haitannut ollenkaan. Silloin syötiin välipalaa, kun nälkä tuli ja silloin nukuttiin, kun väsytti. Jos jonnekkin ollaan lähetty niin Eevi on ollut aina nätisti ja nukkunut vaunuissa ja jos nälkä on tullut ollaan pysähdytty syömään. Totta kai välillä pientä kiukuttelua, mutta ei kukaan ole iloinen ja tyytyväinen kokoajan.

Nykyään meillä on tietty kaava, jonka mukaan päivät kulkee, ainakin suurinpiirtein. Tietenkin poikkeuksia tulee, välillä nukutaan vähemmän ja välillä syödään useammin.


Aamusin Eevi herää 8 aikaa, viimeistään 9. Herään joka aamu siihen, kun Eevin huoneesta alkaa kuulua itkua ja haen neidin meijän sänkyy. Siinä sit juodaa maitoa ja sen jälkeen noustaan leikkimään. Ennen jäätiin sänkyyn leikkimään hetkeksi, mutta koska sänky on toisinpäin nykyään, ei sinne voi jäähä ettei likka putoa sängystä.

9-10 maissa on aamupuuro. Puurona ollaan syöty kaurapuuroa ja mannapuuroa vuorotellen. Ensi kerralla pitää muuten muistaa ostaa ruispuuroa, jotta tulisi vähän vaihtelua! Ja riisipuuroakin voisi kokeilla. Puuron sekaan laitetaan hedelmäsosetta, jos kaapista sattuu löytyy niin survon sekaan hedelmiä tai marjoja. Jos Eevi ei ole puuron jälkeen väsynyt leikitään vielä hetki ja sitten ensimmäisille päikkäreille.


Eevi nukkuu pari tuntia päikkäreitä. Sitten syödään välipalaksi hedelmäsosetta joko heti tai hetken päästä, riippuu onko neidillä nälkä. 14 aikaan on taas päikkärit (näitä ei nuku aina) ja niitä taas ehkä noin 2 tuntia. 16-17 aikaa on ruoka-aika. Ruuaksi on itsetehtyä sosetta, jos ollaan jossain muualla kuin kotona niin kaupan ruokaa. Ruuan jälkeen on päikkärit, jos päivällä ei ole nukuttu vielä toisia unia.


Iltapuuro on 20-21 aikaan ja sen jälkeen on jokatoinen päivä kylpy tai sauna. Eevi tykkää olla saunassa, sekä ammeessa on kiva lillua. Uutena juttuna suihkussa lattialla on kiva leikkiä veden valuessa päälle.

Yöunille Eevi käy 22 aikoihin viimeistään. Ennen yöunia neiti saa vielä maitoa paitsi jos Timo nukuttaa tytön.

Eevi on muuten tehny nukahtamisesta ihanan helppoa! Riittää, että sen vie sänkyy ja sinne se nukahtaa itekseen (*kopputtaa puuta* muuten se ei huomenna nukahda). Ennen likka nukahti aina tissille ja siitä sit sänkyy, mutta nykyään Timokin saa Eevin nukahtamaan, kun antaa puuron ja vie sänkyy. Tosin kertaakaan Timo ei ole vielä kokeillut nukuttaa Eeviä sillai, että mä en ole ollut kotona...



Pakko myöntää, että arki on hieman helpompaa nyt suurinpiirtein tietää milloin Eevi nukkuu. Helpompi yrittää miettiä menoja ja ajottaa niitä. Kauppaan lähdetään, kun tyttö on herännyt ja ulkoilemaan kanssa silloin, taikka sitten sillain, että Eevi nukkuu lenkin ajan. Kaikista ihaninta on se, että meijän tyttöä ei haittaa jos jotkut päivät on erilaisia. Eevin rytmi ei mene sekasin, vaikka syötäisiin ja nukuttaisiin vähän eri aikaa tai jos muuten päivä poikkeaa normaalista. Ei siis tarvitse miettiä, että ei voisi tehdä joitain juttuja sen takia, että Eevin pitäisi olla nukkumassa päikkärit omassa sängyssä taikka syödä ruoka kotona.

Että sellanen rytmi on Eevillä. Nyt mä katon viellä hetken telkkaria, sitten koira ulos ja nukkumaan. Koira on ihan väsynyt, kun käytiin lenkillä ja pistäydyttiin koirapuistossa jossa Sisu sai juosta jonkun aikaa. Pitkästä aikaa mulla on hyvä mieli siitä, että koira on saanut ainaki kunnolla lenkkeilyä tänää. Eikä muuten ihan varmasti ollut viiminen kerta, kun käytiin koirapuistossa. Sinne oli lyhyempi matka, kun olin kuvitellut! Tulee juuri sopiva kävelylenkki Eevin kanssa, kun menee sinne ja takasin. Pidempää aikaa likka ei viihtyisi vaunuissa paikallaan jollei nuku.

Ainiin, huomenna mun äiti tulee kattomaan Eeviä siksi aikaa, että mä pääsen käväsee uimassa. Ihanaa! En ole käynyt yhtään missää yksinäni Eevin synnyttytä, ellei lasketa kahta kauppareissua, joten ihana päästä yksinää rentoutumaa uinnin merkeissä.
Hyvää yötä! Terveisin me

15.11.2014

Arki vauvan kanssa rankkaako?

Ennen Eevin syntymää olin jonku verran lukenut netistä, minkälaista arki vauvan kanssa on ja sain sellassen käsityksen, että se ei ole helppoa. Koitin parhaani mukaan valmistautua henkisesti tulevaan vauvan kanssa, mikä ei kuitenkaan ollut helppoa, koska en tiennyt vauvoista oikeestaan mitään, eikä mulla ollut minkäänlaista käsitystä niiden hoitamisesta ja elämästä vauvan kanssa.

Miten koitin valmistautua arjen pyörittämiseen vauvan kanssa ennen Eevin syntymää?

Mä olin ihan varma, että meidän likasta tulee koliikkilapsi ja yöt valvotaan huutaen. Olin varma, että ite en saa paljo nukuttua ja silloin kun Eevi nukkuu päikkäreitä, pitää itekki nukkua, jotta jaksan valvoa yöt Eeviä heijaten ja sylissä kanniskellen. Ajattelin myös, että tietenki neidille tulee masuvaivojakin, imettäminen ei onnistu, korviketta ei suostu juomaa ynnämuuta. Olin siis varautunut pahimpaan Eevin suhteen.

Mutta mihin en ollut osannut valmistautua?


Mutta onko arki ollut sellaista, kun olin kuvitellut?

Ei ole ollut. Vaikkakin olin valmistautunut pahimpaan ja Eevi yllätti positiivisesti. Eevi on on aina nukknut yöt hyvin. 8 viikon iässä Eevi rupesi nukkumaan kokonaisia öitä iltavellin aloittamisen myötä. Imettäminenkin on onnistunut ja korvikkeiden kanssa ei tarvitse säätää.


Mä olin valmistautunut elämään lapsen kanssa ja sen hoitamiseen, mutta en kotitöihin lapsen hoidon ohella.

Mä oon se, joka hoitaa pääsääntösesti Eevin. Mähän oon meistä se, joka on kotona sen kanssa. Eevin lisäksi mulla on koira, jota pitää lenkittää ja hoitaa, vaikkakin koira ei loppujen lopuksi mitään erikoista tarvitse. Mutta en kyllä edes muista milloin olisin viimeksi käynyt Sisun kanssa rauhassa kunnon lenkillä, aina vaan pikasia käyntejä ja äkkiä takasin kotiin. Sitten mulla on vielä koti hoidettava. Pyykkiä tulee paljon samoin kuin tiskiä, koirasta hiekkaa, Eevi sotkee paikkoja ja tavarat jää hujanhajan, kun Eevi tulee vaatimaan huomiota.


Meillä on välillä paikat sekasin, keittiö pursuu tiskivuoresta ja kylppäri vaatevuoresta. Eevi viihtyy hyvin lattialla leikkien, pitkiäkin aikoja, mutta jos mä siirryn olkkarista pois, neiti konttaa perässä huutaen ja itkien, tarraa housuista kiinni ja koittaa kiivetä syliin. Koita siinä sit saaha kotitöitä tehtyä. Päivisin puuhailen ennemmin Eevin kanssa, kun viikkailen pyykkiä ja neidin päikkäriaikoina otan ennemmin omaa aikaa sohvalla istuen ja tv.tä kattoen tai nukun myös päikkärit.


Eevi käy nukkumaan viimeistään 22, joten iltaisin on onneksi hieman aikaa täyttää tiskikone ja laittaa se pesemään, sekä siistiä paikkoja, jos jaksaa, mutta pyykkiä ei voi enää siihen aikaa pestä, saati imuroida. Mutta iltasinkin tuppaan käyttämään ajan ennemmin Timon kanssa olemiseen, syödään yhdessä iltapala ja katotaan telkkaria ja sitten nukkumaan. Ja kappas, kotityöt jää tekemättä ja siirtyy seuraavaa päivää. Ja seuraavana päivänähän ei tule sotkua...


Mä en ole vielä reilun puolen vuoden aikana oppinut pyörittää arkea kunnolla. Mä kumminkin toivon ja tiedän, että onnistun vielä saamaan kaiken tasapainoon ja arjen pyörittämisestä tulee helpompaa. Viimeistään sitten, kun Eevi oppii siivoomaan omat jälkensä, haha! Vielä musta tulee se kunnon kotiäiti, pyykkiä ei kerry eikä tiskiä, ja Timoa oottaa kotona aina ruoka valmiina. Onhan tässä vielä pari vuotta aikaa saaha arki rullaamaan kunnolla ennen koulun penkille palaamista.

Elämähän olisi aivan liian helppoa, jos kaikki sujuisi tosta noin vain. Aina on parannettavaa.

Miten muilla on sujunut lapsen hoidon ja kotitöiden yhdistäminen?

12.11.2014

Blogin uusi nimi

Niinkuin joskus jo kirjoitin, en pitänyt blogini nimestä. Nimi oli ensimmäinen, joka mieleen juolahti blogia tehdessä ja parempaakaan kun mieleen ei tullut, sai nimi jäädä. Olen välillä yrittänyt miettiä, mikä olisi hyvä nimi, mutta pääni on lyönyt ihan tyhjää. Eihän mitkään hyvät ideat tule mieleen, kun yrittää miettiä. Halusin nimestä jonkin yksinkertaisen ja merkityksellisen sekä suomen kielisen. Sitten sain ahaa-elämyksen ja mieleeni juolahti sanat "my life, my story" ja jäin miettimään miten tuon saisi suomeksi muokattua mulle sopivaksi.

Mun elämä, meidän tarina. Ja siinä se oli. Blogin uusi nimi.


Ajattelen mun elämä -sanat sillai, että tämä on mun elämä ja elän tätä just sillälailla kun tahdon ja parhaaksi näen. En kauheesti kuuntele muiden neuvoja, tai kuuntelen, mutta harvemmin teen niin kuin muut sanoo. Sama koskee monia muita asioita, kuten esimerkiksi lapsen kasvatus. Kauheesti ei kannata tulla mulle yrittää jakamaan lapsen kasvatus vinkkejä, teen niin kuin parhaaksi koen, ja jos tarvitsen jossain asiassa neuvoa, kysyn apua. Mutta jos mulle tullaan tuputtamaan neuvoja, voi olla aivan varma, että näen punaista.

Meidän tarina, tarviiko tätä kauheasti edes avata, mun elämään kuuluu muitakin ihmisiä, kun mä. Mies, lapsi ja koira. Kirjoittelen meidän kuulumisia ja jaan meidän tarinaa tänne.

Uuden nimen myötä piti tehdä myös uusi banneri. Ihan en tiedä olenko tyytyväinen bannerii, vai tuleeko se vielä hieman muuttumaan kuvien myötä, mutta se jää nähtäväksi.

Mitä mieltä olette uudesta niemestä ja bannerista?

10.11.2014

Meijän perheen ensimmäinen isänpäivä

Meillä vietettii eilen ensimmäistä isänpäivää. Timon mielestä tommosset päivät on ihan turhia (niinkuin äitienpäivä, naistenpäivä ym), niin meillä ei ollu mitenkää kovin erikoinen päivä.

Muhun iski joku askartelufiilis ja askartelin kaikille "meijän iseille" kortit, mun iskälle, Eevin papoille ja vaarille sekä Timolle. Ostin myös pienen lahjan Timolle, en osannu olla ostamatta mitää vaikka niin aluksi suunnittelinkin.

Nyt on Timolla ihan oma kahvikuppi.
Halusin isänpäivän kunniaksi panostaa hieman enemmän meijän ruokaa ja pakko sanoo, että tehtii varmaa parasta ruokaa ikinä. Ja mikä onkaa kivempaa, kun kokkaa yhdessä.

Kerrankin panostettiin kattaukseenkin, yleensä laitetaan vaan lautaset pöytään, nyt servetit ja kynttilöitä luomaan tunnelmaa.

Ruuaksi me syötiin possun uunifilettä ja lohkoperunoita sipulikastikkeessa ja salaattia. Eevi nukku sinä aikana, kun syötiin, joten oli kunnon ruokarauha. Kerranki sai syödä ihan rauhassa.

Jälkkäriksi tein pannacottaa ja päälle mansikkasosetta.

Illalla mentii vielä vaarille isänpäiväkahville, sinne tuli  myös mun porukat ja veli. Oli mukavaa nähä melkein koko porukka kasassa. Niin harvoin nykyään nähdään kaikki kerralla.

Tällänen isänpäivä meillä! Nyt yritän vähän perehtyy bloggerii ja saas nähä saanko päivitettyä vähän blogin ulkonäköä.

8.11.2014

Broilerille marinadi

Mä oon aina, siis oikeesti aina, ostanu kaupasta valmiiksi marinoituja broilerin suikaleita. En ole edes vilkaissut marinoimattomia suilakeita. En ole osannut ostaa niitä, aina automaattisesti meen sinne marinoitujen luokse ja sieltä nappaan matkaa hunajamarinoituja tai joskus vaihteeksi pippuri- tai limemarinoituja.

Nyt kun Eevi on ruennut pikku hiljaa syömään suht samaa ruokaa meijän kanssa, en voi hälle vielä antaa marinoituja suikaleita. Viime kerralla kaupasta otin ison paketin marinoimattomia ja tavalliseen tapaan paistoin siitä osan Eeville. Ja kyllä, paistoin, en keittänyt, kauhea äiti...

Eevin ruuan valmistuttua jäin miettimään miten maustan suikaleet. Koskaan kun en ollut tehnyt mitään marinadia, olin hetken kieli keskellä suuta, miettiessäni mitä laitan marinadiin. Sen tiesin, että ruokaöljyn sekaan laitan jotain, mutta mitä? Kaivelin kaappeja ja marinadiin tuli vähän kaikkea.

Ruokaöljyn lisäksi laitoin:
-reilusti valkosipulia, 3 isoa kynttä
-mustapippuria
-broilerimaustetta
-valkopippuria
-curryä, reilusti
-paprikamaustetta
-sitruunamehua
-soijakastiketta
-ja vähän sokeria makeuttamaan


Sekoitin broilerin suikaleet marinadin sekaan ja annoin niiden maustua reilun puolitoista tuntia huoneenlämmössä.


Seuraavaksi broilerit pannulle paistumaan ja sekaan purkki ruokakermaa. Ja pakko kehua, että oli kyllä hyvää. Jatkossa ostan mielelläni marinoimattomia ja teen itse marinadit. Tulee paljon maistuvampaa.

7.11.2014

Kuppikakkuja

Ansu tuli meillä sunnuntaina käymää ja oltiin suunniteltu, että voitaisiin tehä jotain ruokaa yhdessä ja mahdollisesti leipoa jotain herkkua. Kello oli kumminkin aika paljon siinä vaiheessa, kun oltaisiin päästy ruokaa tekemään, joten päätettiin jättää se ensi kertaan.

Mietin, että jotain herkkua olisi kiva tehä yhdessä jota voisi sitten nauttia kahvitellessa. Päätin, että tehdään kuppikakkuja. Kuppikakuista saa aivan ihanan näkösiä, mausta puhumatakaan. Selailin nettiä, ettiessäni hyvää kuorrutetta. Päädyin pätkis- ja valkosuklaaseen.

Mulla ei olisi aika riittänyt muffinssien tekoo alusta asti, joten tällä kertaa olin laiska ja tein kaupan valmispussista muffinssit. Ja yllätyin kuinka maukkaita voi saada valmispussista, johon lisätään ainoastaan vesi ja öljy. Lisäsin muffinssien keskelle pätkis ja valkosuklaa sydämet.


Tein siis muffinssit etukäteen, jotta ne ehti jäähtyä kunnolla ennenkun rupesimme Ansun kanssa kuorruttamaan niitä.

Kuorrutteet tehtiin maustamattomaan tuorejuustoon.

Sulatettiin valkosuklaa mikrossa ja sekotettiin se sähkövatkaimella tuorejuuston sekaan. Lisättiin sekaan myös hieman elintarvikeväriä. Seuraavaksi tuorejuustoseos pursotin pussiin, ja pursottamaan.


Pätkisten sekaan laitettiin myös maitosuklaata ja sulatettiin liedellä vesihauteessa. En ollu aiemmin sulattanut pätkiksiä, joten vähän epäilytti tuleeko siitä mitään. Massa oli vähän paksumpaa, mutta hyvin se suli.


Pätkiskuppikakuista tuli aika makeita, tämmönen herkkupylly ku mä oon, ei pystynyt syömään yhtä enempää. Valkosuklaasta mietin, että onkohan se niin hento maku ettei se maistu miltään, mutta kyllä, ihan oli valkosuklaan makuisia.