Lunta tulvillaan

Ai, että mä niin tykkään kun tulee lunta! Heti on paljon virkeempi olo, kun on valosampaa. Syksy on niin masentava märän ja pimeyden takia, et tykkää yhtää.

Meillä alko eilen iltapäivästä neljän jälkee satamaan lunta ja kuuden aikaa, kun lähdettiin Eevin kanssa kattomaan papan ja enon sählypeliä, oli lunta jo reilusti maassa. Meijän matkarattailla ei päässy eteenpäin enään siinä lumimäärässä. Niissä on niin pienet renkaat että ne takkuilee jo ihan pienessä hangessa. Timo ei päässy lähtemää pelaamaan, koska oli aika selvää, että hän joutuu yöllä lähtee auraamaan lumia ja sitä ennen piti traktori saada meille, ettei keskellä yötä tarvi lähteä hakemaan sitä.

Sisu ihmetteli illalla lunta ja juoksenteli siinä innoissaa. Aamullakin vielä lumi oli mielenkiintoista ja sitä piti yrittää syödä kokoajan.

Mun mielestä lunta saisi olla ihan vähän maassa, just sen verran että on valkoista ja ei oo isoja hankia missään. Mutta toisaalta taas toivon, että lunta tulisi koko talven paljon, koska sitten Timolla olisi töitä. Pääasia kumminkin, että maa pysyy valkoisena ja on valosaa.

Mä niin ootan, että Eevi saa pulkan (mummi vinkvink) ja päästään pulkkailemaan! Eevi on jos sen verran iso, että viihtyy varmasti pieniä aikoja pulkassa ihmetellen ympärilleen. Tänää otin pitkästä aikaa Eevin rintareppuun, kun lähin Sisua käyttämään ja viihgyttiinkin ulkona tunnin verran. Eevi pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan lumeen, ja hitsi ku se oliki kylmää ja märkää kun siihen iski naaman!

Ensitalvena päästääkin toivottavasti nauttimaan lumesta paremmin kuin tänä talvena, jos vaan lunta tulee. Silloin tehdään paljon lumiukkoja ja lumienkeleitä Eevin kanssa! Ja tietenkin pulkkaillaan.