Arki vauvan kanssa rankkaako?

Ennen Eevin syntymää olin jonku verran lukenut netistä, minkälaista arki vauvan kanssa on ja sain sellassen käsityksen, että se ei ole helppoa. Koitin parhaani mukaan valmistautua henkisesti tulevaan vauvan kanssa, mikä ei kuitenkaan ollut helppoa, koska en tiennyt vauvoista oikeestaan mitään, eikä mulla ollut minkäänlaista käsitystä niiden hoitamisesta ja elämästä vauvan kanssa.

Miten koitin valmistautua arjen pyörittämiseen vauvan kanssa ennen Eevin syntymää?

Mä olin ihan varma, että meidän likasta tulee koliikkilapsi ja yöt valvotaan huutaen. Olin varma, että ite en saa paljo nukuttua ja silloin kun Eevi nukkuu päikkäreitä, pitää itekki nukkua, jotta jaksan valvoa yöt Eeviä heijaten ja sylissä kanniskellen. Ajattelin myös, että tietenki neidille tulee masuvaivojakin, imettäminen ei onnistu, korviketta ei suostu juomaa ynnämuuta. Olin siis varautunut pahimpaan Eevin suhteen.

Mutta mihin en ollut osannut valmistautua?

Mutta onko arki ollut sellaista, kun olin kuvitellut?

Ei ole ollut. Vaikkakin olin valmistautunut pahimpaan ja Eevi yllätti positiivisesti. Eevi on on aina nukknut yöt hyvin. 8 viikon iässä Eevi rupesi nukkumaan kokonaisia öitä iltavellin aloittamisen myötä. Imettäminenkin on onnistunut ja korvikkeiden kanssa ei tarvitse säätää.

Mä olin valmistautunut elämään lapsen kanssa ja sen hoitamiseen, mutta en kotitöihin lapsen hoidon ohella.

Mä oon se, joka hoitaa pääsääntösesti Eevin. Mähän oon meistä se, joka on kotona sen kanssa. Eevin lisäksi mulla on koira, jota pitää lenkittää ja hoitaa, vaikkakin koira ei loppujen lopuksi mitään erikoista tarvitse. Mutta en kyllä edes muista milloin olisin viimeksi käynyt Sisun kanssa rauhassa kunnon lenkillä, aina vaan pikasia käyntejä ja äkkiä takasin kotiin. Sitten mulla on vielä koti hoidettava. Pyykkiä tulee paljon samoin kuin tiskiä, koirasta hiekkaa, Eevi sotkee paikkoja ja tavarat jää hujanhajan, kun Eevi tulee vaatimaan huomiota.

Meillä on välillä paikat sekasin, keittiö pursuu tiskivuoresta ja kylppäri vaatevuoresta. Eevi viihtyy hyvin lattialla leikkien, pitkiäkin aikoja, mutta jos mä siirryn olkkarista pois, neiti konttaa perässä huutaen ja itkien, tarraa housuista kiinni ja koittaa kiivetä syliin. Koita siinä sit saaha kotitöitä tehtyä. Päivisin puuhailen ennemmin Eevin kanssa, kun viikkailen pyykkiä ja neidin päikkäriaikoina otan ennemmin omaa aikaa sohvalla istuen ja tv.tä kattoen tai nukun myös päikkärit.

Eevi käy nukkumaan viimeistään 22, joten iltaisin on onneksi hieman aikaa täyttää tiskikone ja laittaa se pesemään, sekä siistiä paikkoja, jos jaksaa, mutta pyykkiä ei voi enää siihen aikaa pestä, saati imuroida. Mutta iltasinkin tuppaan käyttämään ajan ennemmin Timon kanssa olemiseen, syödään yhdessä iltapala ja katotaan telkkaria ja sitten nukkumaan. Ja kappas, kotityöt jää tekemättä ja siirtyy seuraavaa päivää. Ja seuraavana päivänähän ei tule sotkua...

Mä en ole vielä reilun puolen vuoden aikana oppinut pyörittää arkea kunnolla. Mä kumminkin toivon ja tiedän, että onnistun vielä saamaan kaiken tasapainoon ja arjen pyörittämisestä tulee helpompaa. Viimeistään sitten, kun Eevi oppii siivoomaan omat jälkensä, haha! Vielä musta tulee se kunnon kotiäiti, pyykkiä ei kerry eikä tiskiä, ja Timoa oottaa kotona aina ruoka valmiina. Onhan tässä vielä pari vuotta aikaa saaha arki rullaamaan kunnolla ennen koulun penkille palaamista.

Elämähän olisi aivan liian helppoa, jos kaikki sujuisi tosta noin vain. Aina on parannettavaa.

Miten muilla on sujunut lapsen hoidon ja kotitöiden yhdistäminen?