Neuvola ja neiti 4vko.

Ei oo hetkee taas tullu kirjotettua tänne, johtuen siitä, että ei olla tehty mitää erikoista. Oltu kotona ja vähän ulkoiltu, ihan meijän perusarkea.

Eilen aamusta, kun oltiin herätty, suunnattiin neuvolaan. Huhhuh mitä vauhtia tyttö kasvaa! Neiti oli eilen tasan 4vko, ja painoa ja pituutta ehtinyt tulla mun mielestä ihan kauheesti.

Mitat eilen: (suluissa syntymämitat)
paino: 4430g (3440g)
pituus: 53,7cm (49,5cm)
pipo: 35cm (37,8cm)

"Sievä ja terhakka vauva. Hyvät heijasteet on. Kasvaa hienosti rintamaidolla."

Oon välillä ollu huolissani, että saako tyttö riittävästi maitoa, mutta ilmeisesti saa riittävästi, kun kerran noin paljon on painoa tullut.

Neuvolan täti oli yllättynyt miten hienosti meijän neiti kannattelee jo päätään. Tyttö ottaa kuulemma hienosti myös kontaktia.

Niin suloset pienet varpaat <3

Ihan älyttömän nopeesti mennyt aika. Vastahan me lähettiin aamulla sairaalaan synnyttämään, ja nyt siitä on jo 4 viikkoa, huomenna tasan kuukausi. Pelottavan nopeesti menee päivät, vaikka päivisin ei tee oikein mitään, on vaan kotona.

Ihanaa kun mieskin on ollut kotona, niin ei ole tarvinnut olla yksin vauvan kanssa, vaan on voinut yhdessä opetella vauva-arkea. Tämän viikon mies on ollut auttamassa pomoaan ja on siellä myös ensi viikon. Siitä seuraavalla viikolla mies aloittaa työt uudessa työpaikassa, ja sitten vietämmekin tytön kanssa päivät yksin. Saas nähä keksiikö jotain tekemistä, että ei tulisi vain oltua kotona neljän seinän sisällä.

Eilen neuvolan jälkeen menin kälyn luokse, en jaksanut tulla kotiin tylsistelemään. En olisi ikinä uskonut, että voisin ystävystyä miehen siskon kanssa sillälailla kun ollaan. Voin soittaa hänelle ja mennä kyläänm, ja juteltavaa löytyy aina, vaikka meillä on vissiinkin reilu 10 vuotta ikäeroa. Hän odottaa jo ihan innoissaan milloin saa meijän neidin ensimmäisen kerran hoitoo. Ihana tietää, että on ainakin yksi paikka minne tytön voi viedä hoitoon jos tarvitsee. Vielä en tosin aijo hetkeen luopua tytöstä :D Niin hyvin meillä on tähän asti mennyt, että en vielä tarvitse esim aikaa akkujen lataamiseen. Saan aamusin kumminkin nukkua pitkään, kun vauvakin nukkuu pitkään. Herää välillä syömään ja jatkaa saman tien unia. Enkä osaisi vielä lähteä yksinäni minnekkään. Tosin se hetki kun haluaa omaa aikaa, tulee ihan varmasti vielä vastaan, tai kun tarvitsemme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.

Sulosin sylivauva.

Ainiin kävimme tiistaina tunnuntamassa isyyden ja nyt mies on virallisesti tytön isä, jeij. Vaikkakin se oli ihan pieni asia, ja hoitui nopeasti allekirjoittamalla paperit, niin se merkitsi mulle paljon. En tiedä miksi. Nyt ainakin tiedän, että jos meille jotain kävisi joskus ja tiet erkanisi, niin mies pysyy silti lapsen elämässä, edes jollain lailla.

Meillä ei ole viikonlopuksi mitään ohjelmaa, joten saa nähä tuleeko se vietettyä vaan kotona, vai keksimmekö jotain tekemistä.