Meidän imetystaival

Ajattelin nyt tulla kirjottamaan imetyksestä. Kerron kuinka se sujui meillä.

Jo heti synnytyssalissa Eevi pääsi rintamaidon makuun. Neiti ei ollut kovin montaa minuuttia vanha, kun hänet tuotiin mun kainaloon ja samantien Eevi löysi tissin ja rupesi tyytyväisenä mussuttamaan maitoa. Sairaalassa imettäminen tuntui hieman hankalalta, vaikka se sujuikin suht hyvin. Eevi sai tarpeeksi maitoa, mutta pikku tytöllä oli niin kova imu, että ite jouduin purra huulia kivusta.

Alkuun imettäminen oli kovin kivuliasta ja mietin monesti, että tällästäkö tämä tulee olemaan. Muutamaan kertaan jopa mietin, että jos tämä ei tästä helpotu niin lopetan imettämisen. Ei ollut kiva imettää itku silmässä. Mutta mitä sitä ei lapsensa takia tekisi, neiti oli aina niin tyytyväinen rinnalla, joten en vaan voinut lopettaa imettämistä, onneksi. Pian se meinaan kumminkin helpotti, kipu hävisi ja ei sattunut enään yhtään. Ainut milloin ite kärsin oli yleensä öisin tai viimeistään aamulla, kun heräsin rinnat täynnä maitoa. Onneksi oli rintapumppu! Mulla tuli aina hyvin maitoa, ei tarvinnut miettiä saiko neiti riittävästi mahaan täytettä, kun tyttö oli aina tyytyväinen syömisen lopetettua. Painokin nousi tytöllä, vaikkakin hitaasti ja omalla käyrällä, mutta nousi kumminkin.

Eevin ollessa 8 viikon iässä, rupesin antamaan perunavelliä iltapalaksi. Keitin perunaa ja sekoitin sekaan pumpattua maitoa. Vellin aloitin sen takia, jotta yöheräämiset vähenisi. Mitenkää kauheasti ei Eevi heräillyt yössä, ehkä neljä kertaa, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla onko vellistä hyötyä. Ja olihan siitä. Eevi rupesi nukkumaan yöt kokonaa, joskus heräsi kerran yössä syömään.

Eevi ei ole koskaan juonut korviketta, monesti ollaan kyllä kokeiltu maistuisiko se, mutta ei ole kelvannut. Toisaalta eipä se haittaa, meillä ei ole ollut tilanteita joissa olisi pitänyt juoda korviketta. Jos tyttö on ollut hoidossa, niin vellin seassa on mennyt pumpattu maito ja korvike alas, sekä myöhemmin puuron kanssa.

Nyt olen lopettanut imettämisen. Lopetin imettämisen viime viikon lauantaina, Eevin ollessa reilun 10kk ikäinen. Eevi on jo monta kuukautta syönyt maitotuotteita ja juonut kevyt maitoa ilman mitään oireita. Mun aloitettua työt imettäminen luonnollisesti väheni, neiti joutui olla mun työvuorot ilman tissiä. Mulla on usein iltavuoro, joten mua jännitti aluksi vähäsen, se että miten neiti suostuu käydä nukkumaan isin kanssa ilman äitin tissiä. Meillä kun on illat menny niin että neiti saa tissiä ja sitten sen jälkeen nukkumaan. Jännitin kumminkin ihan turhaa, Eevi on käynyt nätisti nukkumaan isin kanssa ja hänelle on riittänyt iltapuuron lisäksi oikea maito nokkamukista.

Parin viimisen imetyskuukauden aikana neidistä on tullut ehkä jopa hieman riippuvainen tissistä. Tai en tiedä riippuvuudesta. Mutta mun tissit oli hänen, ja hänen piti saada tissiä aina silloin kun halusi. Jos en suostunut antaa (vaikka sen takia, että tiestin että neidillä ei kyllä ole nälkä), niin Eevi repi mun paidan ja kaivoi tissin esiin. Ja useimmiten neidillä ei ollut edes nälkä, vähän maistoi ja sen jälkeen jatkoi puuhailujaan.

Raskaana ollessani en kauheasti miettinyt imetystä etukäteen. Sen tiesin, että jos vaan imettäminen onnistuu niin aion imettää. Minkä ihmeen takia en imettäisi, sehän on parasta ravintoa vauvalle. Ja helpoin tapa ruokkia lapsi. Ja ilmaista! Maito on aina mukana ja oikean lämpöistä, sen kun vaan tarjoilee. Korvikkeen kanssa olisi ollut säätämistä. Muista ottaa korvike mukaan lähtiessä, ja tuttipullo. Kaada korvike tuttipulloon (jos ei ole valmiiksi siellä) ja tietenkin kiireessä menee puolet pullon ohi pitkin ja poikin. Seuraavaksi etsi paikka jossa voit lämmittää korvikkeen. Korvike menee kumminkin liian kuumaksi ja aikaa kuluu, kun jäähdyttelet sitä ja sylissä huuta pieni nälkänen ipana pää punaisena. Vihdoin kun saat korvikkeen sopivan lämpöiseksi ja alat syöttämään sitä, niin siinä ajassa olet jo imettänyt lapsen. Toki hieman kärjistettyä, mutta mun tuurilla olisi mennyt juuri noin.

Ennen Eevin syntymää olin kyllä päättänyt, että ei aio ottaa mitään stressiä imettämisestä, jos se ei ota onnistuakseen, niin sitten se ei onnistu ja mennään korvikkeella. Kyllä se lapsi kasvaa korvikkeellakin ja hyvää ravintoa sekin on.

Olen erittäin ylpeä itsestäni ja Eevistä, että meillä imetys sujui näin pitkään ilman ongelmia. Ja ehkä olisi pidempääkin onnistunut, meillä tuli vaan niin sopiva väli imetyksen lopettamiselle, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. Ja onneksi! Eevi oli ihan selvästi valmis irtautumaan rinnasta. Neiti ei ole reagoinut oikeastaan mitenkään imetyksen loppumiseen. Välillä saattaa vähän repiä paitaa, muttakun neidin huomion kääntää muualle niin paidan repiminen loppuu.

Suosittelen kyllä imettämistä, vaikka se olisi aluksi kivuliasta ja maitoa ei meinaisi nousta. Yleensä se sairaalasta kotiin päästyä parin päivän kuluessa nousee. Ja imettäminen helpottuu kunhan siihen tottuu ja siihen saa jonkinlaisen rytmin. Ja jos se ei meinaa onnistua niin kannattaa kokeilla erilaisia apuvälineitä, esim rintakumia. Siitä tosin itselläni ei ole kokemusta.

Miten teillä on imetys sujunut? Kuinka kauan olet imettänyt?