Kuulumisia.

Viime päivinä ei oo tullu tehtyä paljo mitään. Aamusin yritän nukkua niin pitkää, kun uni vaan maittaa, ei voi tietää milloin tulee lähtö sairaala ja sit on hyvä jos on kunnon unet nukuttuna. Päivisin en ole jaksanut tehdä oikein mitään, tuntuu että kokoajan vaan väsyttää. Välillä olo tuntuu tosi ahdistavalta ja toivoisin, että pikkunen syntyisi pian.

En tule kaipaamaan selkäkipuja, enkä nivuskipua, turvotuksesta puhumattakaan. Joinain päivinä tuntuu, että maha on ihan kokoajan tiellä, vaikka ei se kovin iso ole. Vähän kun kyykistyy tai nousee ylös tai tekee jotain niin rupee supistelemaan, välillä kipeemmin ja välillä ei niin kipeesti. Iltasin nukkumaan käydessä tulee yleensä kipeempiä supistuksia. Joskus tosi kipeitäkin jo. En taho edes aatella kuinka kipeitä ne tulee olemaan.

Viime viikonloppuna vietin pitkästä aikaa perheen kans aikaa, oltii äitin ja mun veljen tyttöystävän kanssa kattomassa iskän ja veljen peliä.

Yksi mun lempiruuista, lohta, perunaa ja kermaviilitilli kastiketta.

Makean himoon iltapalaa.

Maanantaina neuvolaan lähdössä.

Neuvolassa oli kaikki ihan hyvin. Tosin mulla oli viikossa tullu painoa lisää melkein kilo, hui. Ei ole aiemmin näin nopeesti paino noussut. Sf-mitta oli kasvanut vain puolisenttiä. Neuvolatäti oli hieman huolissaan vauvan pienestä koosta, kasvaa alakäyrällä. Mulla on maanantaina seuraavan kerran neuvola ja silloin kuulemma katotaan onko vauva/sf-mitta kasvanut riittävästi, ja jos ei ole niin pitää vissiin tehdä ultraus ja kokoarvio.

Neuvolan jälkeen oli pakko mennä kaupasta ostaa leipää ja mokkapalatarvikkeet.

Ennenkuin aloin leipomaa, oli pakko tiskata iso tiskivuori.

Lempileivonnainen.

Mokkapalat on mun lempileivonnainen, multa löytyy yleensä aina mokkapalatarvikkeet valmiina kaapista, ja jos leipomisinto iskee niin teen mokkapaloja.

Koiran tassuista tuli kauheesti hiekkaa sisälle ennenku kadut putsattii. Ois melkein pari kertaa viikossa voinu imuroida jos vaan ois jaksanu.

Tiistaina miehen sisko laitto viestiä ja kysy onko mulla mitään tekemistä. Ja kun ei ollut mitään ohjelmaa niin lähettiin Sisun kanssa kälylle. Siellä ootti ruoka valmiina ja illemmalla käly teki munkkeja. Oli mukava päivä, kun oli joku jonka kanssa viettää aikaa ja ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Päivä meni tosi nopeesti, ja Sisu nautti kun sai painia niitten koiran kanssa.

Keskiviikkona käly tuli puolestaan meille kahville ja mokkapalalle kaverinsa kanssa. Sain muovikassin jossa oli muutama vaate vauvalle, ihanaa. Kyllä on helpottanut, kun on ihmisiä joilla on lasten vaatteitta nurkissa turhaan pyörimässä ja he lahjoittavat niitä meille, ei ole tarvinnut ihan kaikkea ostaa itse.

Nyt pitää nauttia ja löhötä, vielä kun se on mahollista.

Vihdoin sain kaikki vauvan vaatteet pestyä ja lajiteltua kaappiin.

Viellä pitäisi tuttipullot ja tutit pestä, muuten kaikki on valmiina, eikä puutu yhtään mitään.

Käly kutsui meijät eilen syömään ja iltaa istumaan heidän luokseen, ja tietenkään emme kieltäytyneet kutsusta. Neljän aikaa lähettiin miehen ja Sisun kanssa kävelemään heille. Siellä on aina hyvää ruokaa, huomaa että käly on kokki. Siinä odotellessa, että ruoka valmistuu mut pyydettiin leikkimään palikoilla. Perheen kolmivuotias tyttö tykkäsi leikkiä, mutta itku tuli kun leikit piti siivota, kukapa nyt siivoomisesta erityisesti nauttisi, haha.

Tänään on tasan viikko aikaa laskeettuun aikaan. Ihan hullua miten nopeasti aika on mennyt. Vastahan mä tein paniikissa raskaustestiä ja kävin ensimmäistä kertaa neuvolassa. En jotenki vieläkään osaa kuvitella sitä, että meillä on kohta vauva. Se tuntuu tosi uskomattomalta. Syksyllä ajattelin kuinka laskettuun aikaan on vielä ikuisuus, ja nyt sit jännitellään, että milloin pikkunen tahtoisi ulos tulla. Pikku hiljaa meinaa ruveta synnytys vähän jännittämään, tai ei itseasiassa synnytys, vaan ne kivut ynnämuut. Kauheesti en ole synnytystä miettinyt, mulle on helpompaa olla miettimättä kauheesti asiaa, ei se miettiminen muuta mitään, saa enemmänki jännittämään. Vauva tulee kumminkin jossain vaiheessa ulos, ja sairaalassa on ammattitaitoset ihmiset.