Raskaushimot ja -kilot.

Meijän tutut, joilla on jo lapsia, varotteli meitä raskauden alussa raskaushimoista. "Varokaa vaa, joudutte viel keskellä yötä lähtee lähimpää kauppaa, taino liikenneasemalle, ostamaa herkkuja ja mitä milloinki mitä neidil tekee mieli." Silloin aattelin, että voi ei, toivottavasti mulla ei tuu yöllä mitää himoja, joita olisi pakko saada just sillä hetkellä ja ettei voi oottaa aamuun. Ilman autoa ei paljo lähdetä ostamaa karkkia ym keskellä yötä vajaan 10km päästä.

Ja ei, mulla ei oo tullu keskellä yötä mitään himoja, joita olisi pitänyt lähteä samantien ostamaan kaupasta, ihanaa! Aina on pärjännyt seuraavaan päivää asti. Mielestäni mulla ei oo ollut kauheesti edes mitään himoja, varsinkin kun on kuunnellut mitä muilla on ollut.

Mun raskausajan himoihin on kuulunut muunmuassa roskaruoka, oi nam, voisin vaikka joka päivä syödä hamppareita. Onneksi en ole sortunut mäkkäriin tai heseen kovin usein, ehkä max pari kertaa kuukaudessa. Muutamasti ollaa tehty ite kotona hamppareita, että olisi vähän terveellisempää. Ja kyllä ite tehdyt hampparit on vaan paljon parempia kuin mäkkärin tai hesen. Nyttekin suunnittelin, että voitaisiin tehdä viikonloppuna hamppareita, ellei mies ole töissä.

Tämä kuva on tainnut jo kerran näkyä täällä.

Ei voi kyllä muuta sanoa kuin, nam!

Toinen mitä olen syönyt tosi paljon on karkki. Mulla on vähän liiankin usein karkkihammasta kolottanut, ja on tullut päivisin lähettyä kauppaan ihan vaan sen takia, jotta saan karkkia. Mulla ei oo ollut mitää tiettyä karkkia mitä on tehnyt mieli, vaan kaikki käy, kunhan on karkkia. Karkkipussi tai suklaalevy on saattanut mennä ihan huomaamatta päivän kuluessa. Oon kylläkin aina syönyt suht paljon karkkia, tai että mulla ei ole ollut mitään "karkkipäivää", vaan mulla on aina ollut kotona karkkia joita oon napostellut silloin kun on mieli tehnyt. Jonkin verran oon leiponut ja yrittänyt korvata karkkeja mokkapaloilla, pullilla ym, koska kyllä ne on vähän terveellisempiä, ja on ihana jos joku tulee kahville ja on tarjottavana jotain ite tehtyä.

Limu. Sitä on tullut juotua raskaana ollessa vaikka kuinka paljon. Silloin kun kävin vielä koulussa, mun oli pakko joka päivä ostaa limua, koska teki mieli. Jossain vaiheessa limun juonti väheni reilusti, koska se aiheutti kauheat närästykset. Noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen närästys loppui ja silloin tuli taas ostettua jonkin verran limua. Olen yrittänyt korvata limua mehuilla, jonkin aikaa se onnistu, mutta sitten se on taas ruennut lipsumaan. Jos ollaan jossain kahvilla niin kyllä siel tulee ennemmin otettua se limupullo kuin trippi. Tripitki on vaan niin pieniä, limussa on enemmän juotavaa. ;)

Viiminen mikä nyt tulee mieleen raskaushimoista, on letut. Lettuja on meillä tehty useemmin kuin ennen raskautta. Parasta on miehen tekemät letut, ne on vaan jotenkin paljo parempia kuin ite tehdyt. Tosin niin se menee ruuankin kanssa, mies tekee parempaa ruokaa, kun mä. Yleensä mulla rupee tekee lettuja mieli iltasin, ja niitä tulee syötyä iltapalaksi. Joskus kun on tehnyt mieli karkkia, oon tehnyt lettuja jos meillä ei oo karkkia ollut. Lettuja ja hilloa nam.

Jos mulla on tehnyt mieli syödä jotain, niin olen syönyt hyvillä mielin, miettimättä mahdollisia tulevia kiloja. Totta kai osittain meinaa vähän ahdistaa tulleet kilot, ja miettii, että olisiko osa kiloista jäänyt tulematta jos olisi tarkemmin katsonut mitä suuhunsa pistää. Mutta oon aina ollut sellanen, että syön mitä mieli tekee, eikä mulla oo paino noussut, joten sen takia nyttenkään en ole ottanut stressiä himoista.

Painoa mulle on nyt tullut 11kg, joka tuntuu paljolta, koska en oo koskaan painanut näin "paljoa". Mutta toivon ja uskon, että saan suurimman osan kiloista pudotettua, osahan jää jo sairaalaan ja osa häviää kun turvotus häviää. Aluksi musta tuntu tosi oudolta ja osittain jopa pahalta, kun paino vaan nousi kokoajan. Mutta jonkun ajan päästä sitä ymmärsi, että painon kuuluu nousta, ja se on ihan normaalia. Painon kasvu merkkaa sitä, että vauva kasvaa ja vauvalla on kaikki hyvin. Kyllä sitä painoa ehtii miettiä sitten vauvan synnyttyä, nyt on pitänyt vaan keskittyä siihen, että vauva kasvaa ja voi hyvin, ja että ite voi hyvin.

Nyt yritän vaan nauttia näistä viimesistä päivistä ja lepäillä, koska kohta pikkunen on täällä ja sit ei varmaan kauheesti tuu mietittyä omaa hyvinvointia ja jaksamista, eikä silloin välttämättä paljo tule nukuttua.

Loppuun vielä muutama kuva mun sulosesta karvakaverista.

Meitä ei vesisade haittaa, kun Sisulla on hieno sadehaalari.

Eilen kampasin Sisua, ja siitä lähti ihan tajuttomasti karvaa. En ymmärrä miten tota vaan irtoo kokoajan.