Mietteitä töihin paluusta

En osaa vielä yhtään ajatella, että viikon päästä on tähän aikaa yksi työvuoro takana ja illalla pitäisi taas suunnistaa töihin. Siis mitä, oikeesti, alle viikko enään lomaa jäljellä! Aika on mennyt ihan liian nopeasti, vastahan mä jäin äitiyslomalle.

Pomo soitteli tossa yks päivä ja juteltiin työasioista. Mun piti mm. miettiä minkähän kokoset työvaatteet menee päälle. Saas nähä onko työhousut liian pienet niin vyötäröltä kuin lahkeistakin, haha! Ja havahduin taas siihen, että kohta arki muuttuu. Onneksi on sentään tuttu työpaikka mihin mennä, ja suurin piirtein tutut työkaveritkin. Tuntuu, että olisi paljon suurempi kynnys mennä töihin, jos työpaikka ja -kaverit olisi ihan uusia ja pitäisi ihan kaikki opetella tekemään.

Töihin meno jännittää mua vähäsen. En vaan tiedä mikä siinä jännittää, koska tiiän, että Timo ja Eevi pärjää kyllä kotona. Ja mummu pärjää neidin kanssa ihan varmasti. Uskon myös, että saan nopeasti kiinni työjutuista, joten sekään ei sinällään jännitä. Vaikkakin oon semmonen ihminen, että mun pitäisi heti osata tehdä kaikki ja ärsyynnyn heti jos en osaakkaan tehdä jotain. Tuskin siellä on 10kuukaudessa ihan kauheasti asiat muuttuneet, toivottavasti, vaikkakin pieniä muutoksia on varmasti tapahtunut.

Jännitän varmaan vaan sitä, kun arki muuttuu. Jännitän myös varmaan sitä, että mulle tulee viikkoihin jotain tekemistä joka on pakko hoitaa, ei voi vaan ilmoittaa, että on väsynyt ja jää kotiin. Ja en voikkaan olla vaan kotona neidin kanssa päivät pitkät, vaan pitään rueta "aikatauluttamaan" tekemisiä. Ei voin vaan tulla ja mennä Eevin mukaan, vaan pitää rueta seuraamaan enemmän kelloa, ettei myöhästy töistä. 

Loppujen lopuksi on kyllä ihan mukava palata takasin töihin ja saada vähän jotain muutosta arkeen. Ja on kiva saada myös jotain "omaa" tekemistä, jotain minkä takia voin/joudun jättämään Eevin kotiin ja lähteä yksin pois kotoa. 

Maanantaina kävin kaupassa yksinäni ja se tuntui jotenkin tosi oudolta. En muista milloin olisin viimeksi käynyt jossain yksin. Varmaan joskus viime syksynä uimassa, siitäkin on jo tosi kauan aikaa. Koko kauppareissun oli sellanen olo, että jotain puuttuu. Töitten myötä opimpahan pikku hiljaa tekemään taas jotain yksinäni.