Mun äitiysloma lähenee loppua ja ollaan tässä mietitty, tai no mä oon miettiny, että mitä äitiysloman jälkeen. Se on ollut mulle ihan selvää, että en taho laittaa Eeviä vielä päiväkotii. Se on mun mielestä vielä liian pieni sinne. Vasta sitten, kun hän on vähän isompi.
Oon miettinyt takasin koulun penkille menemistä, mutta kuka kattoisi Eeviä päivisin. Ja ei kyllä jotenki vielä nappaa mennä takasin kouluun. Tehtiin sellanen päätös, että meen takasin töihin. Pomon kanssa sovittiin, että teen ilta- ja viikonloppuvuoroja pari viikossa. Iltasin ja viikonloppusin Eeviä ei tarvi laittaa hoitoon, vaan Timo voi olla sen kanssa. Ainut vaan, että nyt on talvi vielä ja lunta, joten Timolla voi puhelin soida ja tulla kutsu töihin. Näihin tilanteisiin ollaan varauduttu ja mun ihana mummu asuu kiven heiton päässä ja on lupautunut tulla meille kattomaan Eeviä jos Timolla tulee töihin lähtö. Onneksi mummu asuu lähellä, ihanaa!
Oon tässä yrittänyt henkisesti valmistautua takasin töihin menoon jo jonkun aikaa. Mutta kyllä se totuus töihin paluusta iski aika kovasti vasten kasvoja nähtyäni netistä ensimmäiset työvuorot. Ja vielä neljä päivää putkeen töitä heti alkuun, huhhuh. Työvuorot nähtyä ensimmäinen ajatus oli, että ei, en halua, haluun olla vaan kotona enkä mennä töihin. Nyt kun oon hetken sulatellut asiaa, niin joo, se tuntuu ihan kivalta mennä takasin töihin. Saampahan vähän jotain muutakin tekemistä kuin olla kotona. Vaikka tykkään olla Eevin kanssa kotona! Mutta en osaa käydä missään yksinään, ja nyt on pakko. Saan hieman "omaa aikaa", jos nyt töihin menoa voi omaksi ajaksi kutsua. Ja ennen kaikkea saan rahaa. Ja Eevi pääsee nauttimaan pelkästään iskän seurasta, tähän mennessä kun neiti ei kauhesti ole vielä ollut isänsä kanssa paljoa kaksistaan.
Vielä on kumminkin vähäsen ristiriitaset fiilikset töihin paluun kanssa. Saa nähä mikä fiilis on kolmen viikon päästä! Tiedän, että Timo pärjää kotona Eevin kanssa, ja mummu pärjää kans ihan varmasti, mutta kuinka mä pärjään töissä monta tuntia erossa neidistä. No mutta kaikkeen tottuu ja ehkä on helpompi laittaa neiti joskus hoitoon, kun oon jo tottunut siihen että en ole neidin kanssa ihan kokoajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!